Minun pääni on kuin pieni ajatusten lähde, joka pulputtaa lähes taukoamatta.
Sieltä tulee pohdintoja lähes jokaiselta elämänosa-alueelta, jokaisesta elämän väristä.
Sieltä tulee pohdintoja, runoja, proosapätkiä, kolumneja, ja omanelämän kokemustarinoita.
Niistä aika moni on suoltunut facebook sivulleni.
Olen saanut palautetta että niitä saisi olla vaikka blogissakin. Että olisi mukava semmosesta lukea ja jakaa vaikka jonkun kaverinkin luettavaksi. Voisi toimia vaikka vessalukemisena jos Aku Ankka oli jo sillä viikolla kaluttu. Tai kun oiken haukottaa niin ihan eri tunnelmaan pääsis kun lukis jonkun Katin arvaamattoman tarinan. Sais ihmetellä outoa tapausta, ajatusta tai siihen samaistua. Kaikki nämäkin vaihtoehdot on kuulemma mahdollisia.
Kukapa sitä tietää ennenkuin itse lukee. Tarinan kerrallaan.
Tässäpä tämä nyt olisi. Blogin avaus tällekkin saralle.
Kuinka paljon tänne tekstiä tulee ja millä tahdilla en voi tietää.
Voi olla että facen historiastakin tulee joku tarina kaapattua. Joku kenties pöytälaatikko historiasta. Ja joku mielen sopukoiden historiastakin.
Jotkut tarinat saattavat tuntua uskomattomiltakin, mutta uskokaa pois, sellaista on tapahtunut ihan minun omassa oikeassa elämässäni.
Ja tapahtuu kokoajan tälläisessä täyttä elämää ja sen kirjavuutta rakastavassa perheessä. Kirjoitusvirheet takaa vauhti jolla, päästä tunkeva tarina on, tönkollä 3-sormi järjestelmällä, saatava ulostullessaan kirjoitettua. Ja vuosien takainen tapaturma joka päähän kajeilee lievää aivovauriota oman mausteensa tuo. Semmosten pikkuvikojen ei anneta isosti kiusata.
Jos jokin asia ei aukene, saa sitä kysyäkkin.
Ilolla ja palolla minä kirjoitan. Toivottavasti saan seurakseni jokusen lukijankin.
Tervetuloa mukaan tämän vaimon, äidin, koirakorjaajan, eläinrakkaan, ystävän, Rättömen emännän, laumanjohtajan, lähimmäisen, empaatikon, ja sympaatikon ajatuksia ja mielipiteitä tursuavaan maailmaan.
<3:llä Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti