Peilaus

Peilistä rosoiset kasvot kohtaan, 
hetken lisää katselen, sieluni kysyvästi takaisin tuijottaa.
Miksi ulkokuorta katsoisit kun sisimmän kohdata voisit.
Miksi uurteet otsan huolestuneen sulta huomion veisi, 
kun sydämensykkeen alati onneen taipuvan,
 nähdä vain tahtoisit. 

Sulje silmäsi, anna elämäsivoiman sisäisen kantaa,
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa.

Tiesikö hän, joka sua rumaksi tahtoi nimittää,
millainen onnen ja ilon kello, sun unelmiasi kirittää.
Vai näkikö vain pilkahduksen pintaa, jota uskaltanut ei tunteakkaan. 

Sulje silmäsi, anna elämäsivoiman sisäisen kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa. 

Silmäsi itkusta punaiset tahdoitko peittää, 
mustelmat kasvojen ovilla kaapin selittää.
Mutta annoitko juuri silloin luvan jollekkin,
sielusi palavan tukahduttaa. 

Sulje silmäsi, anna elämäsivoiman sisäisen kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa.

Sä siivun jäitkö siksi, ettei sua huolittu silläkäänkertaa,
Ja huusitko miksi miksi, vaikka tiesit ettei sille kukaan muu kuin sinä itse, voi tilaisuutta antaa.   

Sulje silmäsi, anna elämäsivoiman sisäisen kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa.

Vertasitko kuoreen toiseen omaasi ja päätit,
syömättä sen paremmaksi muuttaa voisit.
Vaikka tiesit ei onni asu itseään rakastamattomassa,
kuulit että kuollut on kuollut, ihan sama kuinka laihassa kropassa. 

Sulje silmäsi, anna elämäsi sisäisenvoiman kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa.

Tietää sen jokainen, 
tietää ei voi, koska lähtee kerran viimeisen.
Anna sydemesi sulle iloa rummuttaa, se lyömättä lakkaa vasta kun monitori viivaa suoraa antaa. 

Sulje silmäsi, anna elämäsi sisäisenvoiman kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa. 

Siksi aina, anna peilikuvasi sun
iloa, valoa, rakkautta heijastaa,
Ole onnellinen kun, juuri sinä saat takaisin voimalla elämän antaa.

Sulje silmäsi, anna elämäsi sisäisenvoiman kantaa, 
Unelmiasi sun ei voi kuori mikään rampauttaa.

(c) Riimikati