Eikö se yhtään välitä?

Eikö se yhtään välitä?
Niin, eikö se yhtään välitä että sen huusholli näyttää siltä että siellä ois jonkin sortin karvankynintää juuri harjoitettu, ja puhallettu puoli saharaa hiekkaa lattialle ja yhen kesän maantie pölyt hyllyn päälle. Lastenhuone on kuin tornaado olis pyörähtänyt. Ja tuo tornaado on työntänyt kaikenmoista lelua, peliä, korttia, leegoa, tussia, askartelua jne. muittenkin huoneiden pöytien täydeltä.
Sen kukkapenkkissä kasvaa litistettyä multaa ja ruusupuska on yhtä hoidettu kuin ruususen 100 vuotis unen aikana. Puutarhassa voi mikä tahansa alle 150cmetrinen maastoutua silmänräpäyksessä.

Eikö se yhtään välitä että se paita muistuttaa karvamäärältään supiturkkia, housun lahkeessa on aina joku läikkä ja mekon helma näyttää kuin piikkilankaidan läpi nykäistyltä.

Eikö se välitä että silmien alle hyvin usein vajavaisen yön jälkeen nousee marsun poskia muistuttavat silmäpussit tai jonkun haukkuun, maukuun, rähinään, itkuun, ulvontaan, oksentamiseen herätessään sydän ottaa rumpusetit Art Verdi tyyliin.

Eikö se yhtään välitä että, sillä on kaikenkokoisista hampaista ja kynsistä jääneitä mustelmia, arpia ja vekkejä keho tiuhassa kuin kiviä pirunpellossa.

Eikö se yhtään välitä että silloin kun muut makselee lomamatkaa viikoksi etelän lämpöön, se makselee koiranruoka laskua. Tai kun toiset ottaa äkkilähdön tallinnaan, se makailee lattialla auttamassa synnyttävää kissaäitiä tai rauhoittaa kuolemaantuomittua koiraa uutta mahdollisuutta varten.

Juu ei se ei välitä.
Siitä että sen autolla on ikää puolet sen omasta iästä ja peltihelmassa ruskea väri tekee vahvasti tuloaan.
Se ei välitä että lapsen naamassa on tussia ja tukassa vesiväriä. Se näkee pienet innosta loistavat silmät, upean maalauksen ja hienon askartelun.
Ei se välitä että sen kassakuitissa lukee kalleimman tuotteen kohdalla aina eläin.. Se näkee laihasta takkukarvasta kiiltäväksi lihaskimpuksi kuoriutuvan elämän.
Ei se välitä koska se VÄLITTÄÄ.

Se välittää juuri niistä joista muut ei enää välitä, niistä joitten huolehtemiseen ei enää jonkun toisen ymmärrys tai tahtotila riitä.

Se välittää enemmän kuin mistään muusta juuri siitä että, se kuulee lasten naurua ja näkee kuinka pahvilaatikosta syntyy lentokone ja kissoille maja. Se saa sohvalle istuessaan seurakseen kolme kuolemaan tuomittua koiraa osoittamaan rakkautta. Sen syliin nukahtaa kissalapsi ja ihmisjalka jalka puutuu tunnottomaksi jotta uni pienen ei häiriiinny kesken. Tuo pieni elämä, joka viikon päästä tekee jonkun perheen äärettömän onnelliseksi reippaasta ja rohkeasta jäsenestään.

Se pissaa luuttuaa ja kakkapurua lakaisee, kesken yön kissatappeluun heräilee, opettaa sovussa uutta jäsentä olemaan, jotta joku toinen nukkua saa.

Sen tili on aina tyhjä, mutta sen sydän on kultaakin kalliimpia kokemuksia täysi. Se kärsii kaikenmoisesta, mutta pyrkii pois niiden lamautuksen alta. Auttaa neuvoo ja opastaa, uskoo että hyvyys hyvällä korvataan.

Sen lapsi tekee pahojaan, se rauhoituttuaan itku silmäsä toteaa, se on elossa, terve ja auki oppimmaan.

Se välittää siitä ettei yksikään eläin elä turhaan, kuole kun kaikki on vielä kesken tai joudu viettämään elämäänsä oloissa jossa ei enää suojella elämää vaan elämältä.

Se välittää ELÄMÄSTÄ.

Sen kodissa haisee koiranpieru ja kissanpissakin, sen kodissa paskaan voi astua jo rapunpielessä tai tulla hännällä piiskatuksi, kuolatuksi, kuralla roiskituksi. Istua astua leegoon, kahvissa kastuneen karvan saada huuleen.

Mutta ken tajuaa ettei se semmoisesta niin välitä, koska se VÄLITTÄÄ, on aina sen kotiin sydämellisesti tervetullut. Ihmisenä arvostettu, kuunneltu, halattu ja ymmärretty.
Koska se VÄLITTÄÄ juuri sinusta ja ELÄMÄSTÄ.

Elämästä sen vivahtaiteita ymmärtäen, toisianne kohdaten välittäkää armaat kanssakulkijat. <3 <3