AVOIN ÄRÄHDYS PELOTTELIJAPELLEILLE!

No niin, sinä joka juuri olet saadut ns. hyvän idean pukea löysää päällesi ja nykäistä kavoillesi jonkun sairaan kauhuelokuvan innoittaman "pelle"maskin.
Mietippä vielä.
Oliko kovinkin omaperäinen idea?
Ei ollu.
Sä olet yksi niistä hulluruohoa syöneistä lampaista, joka hyppää rotkoon, koska edellä meneväkin hyppäs. Tyhjäpäistä imitaatiota ilmentävää Ö- luokan massaa.
Mielestäsi on hassun hauskaa saada toinen ihminen säikähtämään ja pelkäämään.?
Ei ole.
Pelkoreaktiossa suurin osa kokee syvää ahdistusta. Joidenkin mieli järkkyy pitkäksikin aikaa. Säikähtäminen aiheuttaa reaktion joka nostaa elimistön toimintaa, esim. sydämen sykettä ja adrenaliiniä. Toisille myös stressihormoonia siinämäärin että pelkotila voi jäädä päälle. Tai entäs jos on sydänvikainen, kas kun päällepäin ei voi tätä asiaa nähdä, nuorissakin niitä on. Esim. haamuradan omaavalle saattaa tulla sydämelle 2käskyä lyödä jolloinka pahin seuraus voi olla kammiovärinä ja hengen menettäminen. Semmosta "hauskaa" sä sitten haluat kantaa harteillas koko lopun elämääs?
Kenenkään tuntemattoman, lapsen eikä aikuisen, pelottelussa ei ole MITÄÄN HAUSKAA.
Entäs sitten kun kohtaat sen tyypin, jonka pelästymisreaktio nostaa muutamalla prosentilla ihmisisistä jäljellä olevan soturivaiston. Sattuu pahapäivä ja primitiivit hukuttaavat alleen vangitsemisvaaran tai kuolemanpelon. Kuinka luulet että sinun silloin käy?
Voin kertoa, ei naurata. Etu- eikä jälikäteen. Ketään.

No mutta se on niin siistii kun joku penska juoksee kirkuen karkuun?
Ei ole.
Tuo syvää ahdistusta kokeva keskenkasvuinen saa ikuisen trauman ja tämän jälkeen jokainen kadulla liikuttu metri on hänelle henkinen tuskien taival.
Tuo paniikissa sinkoava lapsi menettää hauraan kontrollinsa, juoksee auton alle, vammautuu lopuniäkseen.
Kompastuu luontaisessa pakoreaktiosaan katukivetykseen, taittaa niskansa ja kuolee.
Tuo koulutieltään kotiin kulkeva lapsukainen tai harrastuksiinsa matkalla ollut teini, saattoi olla sinun siskosi, veljesi. Jonkun sinunkin läheisesi rakkain maailmassa.
Sinustako olisi hauskaa että sinun rakkaimpasi peloteltaisiin henkihieveriin?
Mitäpä jos nyt möyhisit sitä aivojesi päällä olevaa jättömaata ennenkuin se saastuttaa sen sen viimeisenkin pohjamudassa elävän aivosolun ja ajattelisit edes hitusen toisen ihmisen näkökulmasta.
Riisu se typerä naamari ja mene sinne kadulle missä vaan vaatteissa jotka oman näköisiltäsi tuntuvat. Hymyile kauniisti, sano hauskaa päivää, laula vaikka. SE voi oikeasti olla useammankin mielestä hauskaa. Eikä taatusti aiheuta pitkittynyttä stressireaktiota saati kuolemanvaaraa.
Minun nähdäkseni sinulla on vielä toivoa, voit olla oikeasti jotakin.
Jotakin oikeasti omaperäistä, jotakin paljon iloa ympäristöönsä tuottavaa, arvostettavaa ja oikeasti hauskaa.
Tämä pelletouhu laskee yllämainittujen nousujohteisuuden laskiämpärin pohjalle ja menee hitoksee pitkä aika että aivosi alakavat tuottaa edes kasvukelpoista multaa.
Kykysi menevät jättömaan kaatopaikalle.
Joten itsesikin tähden, LOPETA moinen pelleily N Y T.

Rakkaudella ihmisiin Kati Rättö.

Ps. Jos nyt et ei mennyt tämä ilmaisumuoto pelottelijapellen vintille asti, niin tiedoksesi saatettakoon että jos typerässä pelotteluun tarkoitetussa asussasi kohtaan sinut voit olla varma että MINÄ EN Ole se joka pelkää. Ja tiedokseni olen saanut että kaltaisiani on lukuisa joukko muitakin.

pps. Missä ovat nyt ne kiitost-paita ja leijonakaulakoru patriootit partioineen, kun teidän lähimmäsiänne pelolla kiusataan? MielenRauhan nimessä, ryömikääpäs nyt koloistanne heikompienne tueksi.
KatiR

Tunteikas

Tunteikas

Ensin ajattelin etten välitä.

Mutta välitin kuitenkin.

Sitten ajattelin etten ajattele.

Ajattelin kumminkin.

Tunnustan.

Tunsin.

Olin siis tunteikas.

Olin siis elossa.

Kiukun keskeltä itseni löysin.

Vuolaana virtaavaa itkuani pyyhin.

Nauruni sähköisti minut ja sen remakka ääni tulvi suustani.

Olin siis tunteikas.

Olin siis elossa.

Sydämessäni tunsin tuskaa,

valtaisaa rakkautta vereni kuskaa.

Poskilla punaa, mielen tuottamaa

keho kauhusta kankeana, naama valkeana.

Olin siis tunteikas.

Olin siis elossa.

Kaikkea tuota tuota tunnetta,

en tahtois olla kokematta.

En jaksa niitä peitellä

en sisältöäni vähätellä.

Olen siis tunteikas.

Olen siis elossa.

(C) Riimikati

ANTEEKSI

ANTEEKSI
sinä pieni ihminen jonka elämä päättyi karulla tavalla Vihtiläisen maantien varteen.
Minä pyydän sinulta anteeksi että sinä jouduit aikuisten ihmisten valtaisan välinpitämättömyyden kohteeksi. Anteeksi että sinun osaksesi koitui velttous puollustaa heikompaansa.
Minä pyydän anteeksi sitä että tämän maailman aikuiset eivät osaa katsoa enää muuta kuin rahaa ja omaa napaansa.
Olen niin äärettömän pahoillani että sinun matkasi kulkea koulutietä, on nyt ohi.
Minä olen pahoillni että juuri sinun tehtäväksesi koitui näyttää aikuisille ihmisille, mikä on tärkeää. Että sinun matkasi opintiellä olikin aikuisten oppimateriaalia. Minä toivon todella että koko pienen elämäsi mittainen oppi meni nyt perille. Että niiden ihmisten silmissä jotka päättäävät missä pienten on turvallista kulkea, näkyisi elämänintoa pursuvia ihmisiä, eikä euroja.
Että niiden ihmisten silmissä joiden pitäsi pieniä puolustaa, näkyisi elämänpalosta säihkyviä sieluja, eikä itsekkäitä kellonlyömiä ja aikatauluja.
Että niiden ihmisten silmissä jotka istuuvat ratin takana näkyisi se oma hauras keho tienposkessa.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen anteeksi sitäkin että haluan nyt sinun puolestasi henkisesti ruoskia aika läjän ihmisiä. En siksi että lyödyn lyöminen jotenkin helpottaisi, mutta siksi että sinun elämäsi päättymiselle ei ollut vain yhtä syyllistä jonka pitäisi vahvasti miettiä arvojaan ja asenteitaan.
Hän jonka kuorma-auton ískusta elämäsi päättyi, ei ollut elämäsi päättäjä. Hän ei valinnut sinun pienen olennon asettamistasi vaaraan. Hän ei valinnut sinun henkesi ja rahan välillä. Hän ei saattanut sinua matkaan tietoisena riskeistä. Hän ei ollut se joka jätti sinut kotiovella puolustamatta. Hän ei ollut se joka valitsi sinun elämäsi tai kuolemasi.
Minä tiedän että sinä annat anteeksi.
Minä tiedän että sinua pitää nyt sylissä enkeli.
Minusta vain on on kamalan anteeksi antamatonta ettei tämä aikuisuuteen keskittyvän maailman ihmiset enää pidä lapsiaan sylissään. Sylit jotka kuuluisivat meidän tulevaisuutemme toivoille ja armoille, ovat täynnä rahanahneutta, itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Minusta on sydäntä raastavaa että, meille pitää syntyä, sinun pienen maantienlaitaan kuolleen kaltaisia, lapsia jonka tehtävä on vain raivata noita sylejä. Pysäyttää ihmisiä itkettynein silmin peileihinsä katsomaan itsekkäisiin sieluihinsa. Työntää pieninä arkkuina menemään yhteiskunnan suuren koneiston inhimillisyyttä näkemättömien rattaiden väliin.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen siunausta sille että, henkesi auttaisi nyt jokaista aikuista näkemään mitä me voimme tehdä ettei syyllistämistä enää tarvittaisi. Että me näkisimme sen ennenkuin taas pienen arkun äärellä joku katuu tekojaan, tai tuomaria syyttävien sormien huitoessa tarvitaan.
Minä pyydän että antaisit voimaa sille vanhemmalle jonka lapsi osoitetaan maantienlaitaa kulkemaan, sanoa ei käy. Minä pyydän että hän ymmärtäisi että hänen velvollisuutensa on taata lapsensa turvallisuus. Keinolla millä hyvänsä. Minä pyydän että annat inhimilliset kasvot jokaiselle eurolle, hänen ettensä joka niitä laskelmoi . Minä pyydän että jokainen kävelisi 2km syyspimeää maantienlaitaa, ylittäisi suojateitä, miettien miltä se mahtaa tuntua metriä itseään lyhyemmästä, ihmisestä joka näkee kaiken vastavalmistunein silmin. Minä pyydän että annat aikuisille ymmärryksen että 6,7,8,9,10 vuotias ei ole jo iso tyttö tai poika, he ovat oikeutettuja olemaan aikuisten turvaamia lapsia. Meidän kaikkien yhteinen aarteemme.
Sinä pieni jalokivi siellä enkelten sylissä, auta meitä ymmärtämään tämä tärkein asia maailmassa. <3

jakakaa ja pitäkää toisianne arvossa.

Somen voimalla ja vaan vähän muutenkin

Miksiköhän on ihmistyyppi jota aikuisenakin vauvankenkä puristaa?
Huumorinkukka ei avaudu, vaan pantaapään supistaa.
Molekyylikuorrutettu latte trendikahvilan, ystävyyden vahvistaa,
silläaikaa kun päiväkoti, kieltämättä käskemättä, lapsen kehityksen varmistaa.
Ihmisuhteet muutenkin voi sosmedian kautta hoitaa.
Ei tartte vaivautua ääneen suoraan puhumaan.
Hymiöpeukkua kehiin vaan, voi siten jättää tunnetilan toisen arvauksen varaan. Sanomisestaan ei sillälailla tarvii sitten vastuuta kantaa.
Kas netissä itsetunnottomuuden surkeaan tahtotilaan, voi jäädä vapaaehtoisesti vellomaan, ja huomiota säälin ja jaksuhalien muodossa kalastelemaan.
Persettään vimpan päälle salitreenattua ei saa kukaan vilkaistakkaan, seksuaalisesti sellainen heti alkaa ahdistaa.
Suklaa ennen avun toi, kun PMS päässä karkeloi,
nyt lääkärin pakeilla pilleripurkin perään elämöi.
Kun se kannikka suklaan rasvoista levitä voi.
Sitä missä ennen sanonnassa pyöritettiin puolukkaa, näytetään nyt avoimesti, muttei sitä katsoa saa. Marjat vaihtuneet on mangosalsaan, kas kun kaiken pitää olla nykyään suurta, exoottista ja ihgudaa.
Hän kaiken ottaa itseensä ja vakavasti, ei voi koskaan riittää edes ulkoisesti. Nauramalla naamaansa ilman klinikkaa ken kaunistaa, se se on outolintu, yli äitikiireessä laittamattoman tukan, kertakaikkiaan.
Sellainen, ilolintunen, sehän sua jo olemuksellaan arvostelee.
Jaa miten niin justiisa ihan itseäs pistit naskalilla täydelliseen perseesees?
Mä tässä nyt gategorioinko?
Ehei, riimitin vain pikku parodiaa. Voimavarani, huumorin, annoin vain pikkuisen vapaana kukoistaa.
Kas nauru, se on aina ihanaa. Etenkin sille joka itsensä huumorin kautta uskaltaa joskus tunnistaa. Elämän upposuosta pallea parodiaa täynnä hymyssäsuin, ylös ponnistaa. :-D
(C) Riimikati-
Erään olutmainoksen sloganin mukaan, Älä ota sitä vakavasti! Huumoria ja naurua elämäänne armaat kanssakulkijat. :-D