Tunteikas
Ensin ajattelin etten välitä.
Mutta välitin kuitenkin.
Sitten ajattelin etten ajattele.
Ajattelin kumminkin.
Tunnustan.
Tunsin.
Olin siis tunteikas.
Olin siis elossa.
Kiukun keskeltä itseni löysin.
Vuolaana virtaavaa itkuani pyyhin.
Nauruni sähköisti minut ja sen remakka ääni tulvi suustani.
Olin siis tunteikas.
Olin siis elossa.
Sydämessäni tunsin tuskaa,
valtaisaa rakkautta vereni kuskaa.
Poskilla punaa, mielen tuottamaa
keho kauhusta kankeana, naama valkeana.
Olin siis tunteikas.
Olin siis elossa.
Kaikkea tuota tuota tunnetta,
en tahtois olla kokematta.
En jaksa niitä peitellä
en sisältöäni vähätellä.
Olen siis tunteikas.
Olen siis elossa.
(C) Riimikati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti