ANTEEKSI
sinä pieni ihminen jonka elämä päättyi karulla tavalla Vihtiläisen maantien varteen.
Minä pyydän sinulta anteeksi että sinä jouduit aikuisten ihmisten valtaisan välinpitämättömyyden kohteeksi. Anteeksi että sinun osaksesi koitui velttous puollustaa heikompaansa.
Minä pyydän anteeksi sitä että tämän maailman aikuiset eivät osaa katsoa enää muuta kuin rahaa ja omaa napaansa.
Olen niin äärettömän pahoillani että sinun matkasi kulkea koulutietä, on nyt ohi.
Minä olen pahoillni että juuri sinun tehtäväksesi koitui näyttää aikuisille ihmisille, mikä on tärkeää. Että sinun matkasi opintiellä olikin aikuisten oppimateriaalia. Minä toivon todella että koko pienen elämäsi mittainen oppi meni nyt perille. Että niiden ihmisten silmissä jotka päättäävät missä pienten on turvallista kulkea, näkyisi elämänintoa pursuvia ihmisiä, eikä euroja.
Että niiden ihmisten silmissä joiden pitäsi pieniä puolustaa, näkyisi elämänpalosta säihkyviä sieluja, eikä itsekkäitä kellonlyömiä ja aikatauluja.
Että niiden ihmisten silmissä jotka istuuvat ratin takana näkyisi se oma hauras keho tienposkessa.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen anteeksi sitäkin että haluan nyt sinun puolestasi henkisesti ruoskia aika läjän ihmisiä. En siksi että lyödyn lyöminen jotenkin helpottaisi, mutta siksi että sinun elämäsi päättymiselle ei ollut vain yhtä syyllistä jonka pitäisi vahvasti miettiä arvojaan ja asenteitaan.
Hän jonka kuorma-auton ískusta elämäsi päättyi, ei ollut elämäsi päättäjä. Hän ei valinnut sinun pienen olennon asettamistasi vaaraan. Hän ei valinnut sinun henkesi ja rahan välillä. Hän ei saattanut sinua matkaan tietoisena riskeistä. Hän ei ollut se joka jätti sinut kotiovella puolustamatta. Hän ei ollut se joka valitsi sinun elämäsi tai kuolemasi.
Minä tiedän että sinä annat anteeksi.
Minä tiedän että sinua pitää nyt sylissä enkeli.
Minusta vain on on kamalan anteeksi antamatonta ettei tämä aikuisuuteen keskittyvän maailman ihmiset enää pidä lapsiaan sylissään. Sylit jotka kuuluisivat meidän tulevaisuutemme toivoille ja armoille, ovat täynnä rahanahneutta, itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Minusta on sydäntä raastavaa että, meille pitää syntyä, sinun pienen maantienlaitaan kuolleen kaltaisia, lapsia jonka tehtävä on vain raivata noita sylejä. Pysäyttää ihmisiä itkettynein silmin peileihinsä katsomaan itsekkäisiin sieluihinsa. Työntää pieninä arkkuina menemään yhteiskunnan suuren koneiston inhimillisyyttä näkemättömien rattaiden väliin.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen siunausta sille että, henkesi auttaisi nyt jokaista aikuista näkemään mitä me voimme tehdä ettei syyllistämistä enää tarvittaisi. Että me näkisimme sen ennenkuin taas pienen arkun äärellä joku katuu tekojaan, tai tuomaria syyttävien sormien huitoessa tarvitaan.
Minä pyydän että antaisit voimaa sille vanhemmalle jonka lapsi osoitetaan maantienlaitaa kulkemaan, sanoa ei käy. Minä pyydän että hän ymmärtäisi että hänen velvollisuutensa on taata lapsensa turvallisuus. Keinolla millä hyvänsä. Minä pyydän että annat inhimilliset kasvot jokaiselle eurolle, hänen ettensä joka niitä laskelmoi . Minä pyydän että jokainen kävelisi 2km syyspimeää maantienlaitaa, ylittäisi suojateitä, miettien miltä se mahtaa tuntua metriä itseään lyhyemmästä, ihmisestä joka näkee kaiken vastavalmistunein silmin. Minä pyydän että annat aikuisille ymmärryksen että 6,7,8,9,10 vuotias ei ole jo iso tyttö tai poika, he ovat oikeutettuja olemaan aikuisten turvaamia lapsia. Meidän kaikkien yhteinen aarteemme.
Sinä pieni jalokivi siellä enkelten sylissä, auta meitä ymmärtämään tämä tärkein asia maailmassa. <3
sinä pieni ihminen jonka elämä päättyi karulla tavalla Vihtiläisen maantien varteen.
Minä pyydän sinulta anteeksi että sinä jouduit aikuisten ihmisten valtaisan välinpitämättömyyden kohteeksi. Anteeksi että sinun osaksesi koitui velttous puollustaa heikompaansa.
Minä pyydän anteeksi sitä että tämän maailman aikuiset eivät osaa katsoa enää muuta kuin rahaa ja omaa napaansa.
Olen niin äärettömän pahoillani että sinun matkasi kulkea koulutietä, on nyt ohi.
Minä olen pahoillni että juuri sinun tehtäväksesi koitui näyttää aikuisille ihmisille, mikä on tärkeää. Että sinun matkasi opintiellä olikin aikuisten oppimateriaalia. Minä toivon todella että koko pienen elämäsi mittainen oppi meni nyt perille. Että niiden ihmisten silmissä jotka päättäävät missä pienten on turvallista kulkea, näkyisi elämänintoa pursuvia ihmisiä, eikä euroja.
Että niiden ihmisten silmissä joiden pitäsi pieniä puolustaa, näkyisi elämänpalosta säihkyviä sieluja, eikä itsekkäitä kellonlyömiä ja aikatauluja.
Että niiden ihmisten silmissä jotka istuuvat ratin takana näkyisi se oma hauras keho tienposkessa.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen anteeksi sitäkin että haluan nyt sinun puolestasi henkisesti ruoskia aika läjän ihmisiä. En siksi että lyödyn lyöminen jotenkin helpottaisi, mutta siksi että sinun elämäsi päättymiselle ei ollut vain yhtä syyllistä jonka pitäisi vahvasti miettiä arvojaan ja asenteitaan.
Hän jonka kuorma-auton ískusta elämäsi päättyi, ei ollut elämäsi päättäjä. Hän ei valinnut sinun pienen olennon asettamistasi vaaraan. Hän ei valinnut sinun henkesi ja rahan välillä. Hän ei saattanut sinua matkaan tietoisena riskeistä. Hän ei ollut se joka jätti sinut kotiovella puolustamatta. Hän ei ollut se joka valitsi sinun elämäsi tai kuolemasi.
Minä tiedän että sinä annat anteeksi.
Minä tiedän että sinua pitää nyt sylissä enkeli.
Minusta vain on on kamalan anteeksi antamatonta ettei tämä aikuisuuteen keskittyvän maailman ihmiset enää pidä lapsiaan sylissään. Sylit jotka kuuluisivat meidän tulevaisuutemme toivoille ja armoille, ovat täynnä rahanahneutta, itsekeskeisyyttä ja välinpitämättömyyttä.
Minusta on sydäntä raastavaa että, meille pitää syntyä, sinun pienen maantienlaitaan kuolleen kaltaisia, lapsia jonka tehtävä on vain raivata noita sylejä. Pysäyttää ihmisiä itkettynein silmin peileihinsä katsomaan itsekkäisiin sieluihinsa. Työntää pieninä arkkuina menemään yhteiskunnan suuren koneiston inhimillisyyttä näkemättömien rattaiden väliin.
Minä pyydän sinulta pieni ihminen siunausta sille että, henkesi auttaisi nyt jokaista aikuista näkemään mitä me voimme tehdä ettei syyllistämistä enää tarvittaisi. Että me näkisimme sen ennenkuin taas pienen arkun äärellä joku katuu tekojaan, tai tuomaria syyttävien sormien huitoessa tarvitaan.
Minä pyydän että antaisit voimaa sille vanhemmalle jonka lapsi osoitetaan maantienlaitaa kulkemaan, sanoa ei käy. Minä pyydän että hän ymmärtäisi että hänen velvollisuutensa on taata lapsensa turvallisuus. Keinolla millä hyvänsä. Minä pyydän että annat inhimilliset kasvot jokaiselle eurolle, hänen ettensä joka niitä laskelmoi . Minä pyydän että jokainen kävelisi 2km syyspimeää maantienlaitaa, ylittäisi suojateitä, miettien miltä se mahtaa tuntua metriä itseään lyhyemmästä, ihmisestä joka näkee kaiken vastavalmistunein silmin. Minä pyydän että annat aikuisille ymmärryksen että 6,7,8,9,10 vuotias ei ole jo iso tyttö tai poika, he ovat oikeutettuja olemaan aikuisten turvaamia lapsia. Meidän kaikkien yhteinen aarteemme.
Sinä pieni jalokivi siellä enkelten sylissä, auta meitä ymmärtämään tämä tärkein asia maailmassa. <3
jakakaa ja pitäkää toisianne arvossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti