Hämäränhenki

Tervehdin sua taas hämäränhenki ystäväni luotetuin,
sinun syliisi turvallisin mielin käperryn.
Kun mistään lämmön tunne tulevan en,
kun kuiskauksenkin tunnen huudoksi tyhjyyteen muuttuneen.

Alaston sisus haarniskani mun
huutaa peittoasi sun.
Kosketa,
kosketa kuin hukuttaa tahtoisit,
lämmölläsi haarniskani mun, sulattaa sä voisit.

Totuutta kun maailma pakoilee
ihmiset teeskennellyin kasvoin toisilleen hymyilee.
Selkään helpompi on puukottaa
kuin rakkautta rinta auki tunnustaa.

Tuskaa valheiden nostamaa, en saata sammuttaa
iloa takaa kasvojen vakavien nostattaa.
Mielten jäätävä itsekkyys mua paleltaa.

Siis tervehdin sua taas hämäränhenki ystäväni luotetuin.
Alaston sisus haarniskani mun
huutaa peittoasi sun.
Kosketa,
kosketa kuin hukuttaa tahtoisit,
lämmölläsi haarniskani mun, sulattaa sä voisit.

Soturi minussa oikeuden,
jälleen tuntee yhden naisen armeijan,
tuskaa voimattomuuden.
Väsynyt on tähän maailman rakkaudettomuuteen.

Totuutta maailman pelkäämää,
tahdon nousta jälleen herättämään.
Sen voimaa karmeudessaan lohduttavaa,
toivottaa voimaksi nousevaa.

Siksi hämärähenki ystäväni luotetuin
sua tervehdin.
Alaston sisus haarniskani mun
huutaa peittoasi sun.
Kosketa,
kosketa kuin hukuttaa tahtoisit,
lämmölläsi haarniskani mun, sulattaa sä voisit.

Saavu siihen hiljaa kiirehtimättä,
anna sieluni levätä hetki, luovuttamatta.
Hämärähenki ystäväni luotetuin,
syliisi sun
jälleen turvallisin mielin käperryn.

(C) Riimikati