Marraskuisena maanantaina...

Marraskuisena maanantaina mietitkö sä siinä,
oisitkohan vähän läheisyyttä ja ystävää vailla?

Pehmeä pörreä, sylissä huriseva kissa
tais olla sun aatoksissa.?

Siinä sä tuumit, oishan se melkoinen rasti
elättää kissaa pennusta vanhaksi asti.
Jos käy sulla hyvä tuuri, sehän voi olla
yli 20 vuotinen palvelijan duuni.

Kas kissa, sehän ei armopaloja arvosta,
jos et ylläpitää osaa palvelussa riitäviä tähtiä.
Ja kissan rakkautta ei lahjuksilla osteta,
ei syliin pelkästä omasta ilosta nosteta.

Kissaa täytyy arvoonsa omaan tunnustaa,
ja sitten toivoa että sua onnistaa.
Olla persoonaa kissan rakastamaa.
Jos syli sun on hyvä kehräämiselle, karvaposken puseketta ja pusua, pikkukynsien pistoja,
lumottuna nauttia saat,
kiintymystä etuoikeutettua kissan jakamaa.
Rinnallesi nukkumaan saat,
tuon jalon olennon, joka koskaan ei saata unohtaa,
että jo muinaiset egyptiläiset,
heitä palvoivat jumalinaan.

Ystvänäs kissa
et voi sydämestäs koskaan olla tyhjä.
Se sua alamaailmalta vartioi,
ankeutta vastaan hurinoi.

Kotiin tullesssa se sut tervehtii, kun ehtii.
Ihastuttaa,
oma vikas jos joskus vihastuttaa.
Mutta niin vaan rauhoittaa,
pahan mielen pauloitaa.
Sylin sielua myöden lämmittää,
sykkeen rajunkin tyynnyttää.
Kun kissaasi sä pyyteettä rakastat, hänen eleganttiuttaan kunnioitat,
ei puutu sun elämästä iloa, lämpöä sydämen valoa.
Et edes sinä marraskuisena maanantaina, ole enää koskaan sydänystävää vailla.

(C) Riimikati