Tunsinko sinut

Miksi niin vaikeaa on päättää lause haikeaan,
 jäähyvästi enkeleiden matkaan,
Vaikken koskaan sua tuntenutkaan.

Miksi suru toisen koskettaa,
elämä raadollinen oksettaa, 
vaikken sua koskaan tuntenutkaan?.

Vaan tunsinko sittenkin?, 
samaa elämää hengitin, iloitsin
kesän auringosta, leikkivien lasten riemusta.

Tunsinko sitten senkin
 että sydämesi kaipasi elämää takaisin.
olit murheissasi siitä,
etteikö rakkaus sittenkään riitä.

Tunsinko henkesi tähtiin nousevan,
kun mietit vieläkö rakkaani tavoitan.
Vieläkö voin pitää toista sydämessä, 
vaikka en olekkaan hän joka pitää kädestä?

Miksi niin vaikeaa on päättää lause haikeaan,
 jäähyvästi enkeleiden matkaan,
Vaikken koskaan sua tuntenutkaan.

Vai tunsinko sittenkin,
lähimmäinen olitko mulle kuitenkin?,
Vaikken saattanut sua auttaa enempää
vielä hetken hengittämään 
sitä samaa ilmaa
johon jäin mä toivomaan.

Tunsinko sinut siitäkin,
että nimeen ihmisyyden vannoit,
pelotta elämää kokea tahdoit.
Tunsinko siitäkin että uskoit tuntemattomaan.?

Miksi niin vaikeaa on päättää lause haikeaan,
 jäähyvästi enkeleiden matkaan,
vaikken sua koskaan tuntenutkaan.

Tunsinko sinut sittenkin,
että vaikka tänään lähditkin,
 uskoit,
 jäisimme toisemme tuntemaan
lähimmäiseksi tuntematttomatkin tunnustamaan.

Tunsinko sinut, vaikkei koskaan kohdattukaan,
sinä näit minut ja minä sinut
lailla lähimmäisen, ihmisen arvokkaan.
  
Siksikö niin vaikeaa on päättää lause haikeaan,
 jäähyvästi enkeleiden matkaan,
vaikken sua koskaan tuntenutkaan.

(C) Riimikati