lauantai 11. helmikuuta 2017

Hippityttö 42

Julma fakta on;
Olen hippityttö 42,
-Enkä sitäkään enää kovin montaa tuntia.
Enkä maailman paremmaks Ole nähnyt muuttuneen,
-No ehkä kuitenkin jossakin, mutta jossakin on menty huonompaankin suuntaan,
enkä kenenkään siitä suuttuneen,
-niin enää ei suututa siitä että ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti vaan siitä, että jonkun mielestä ruokit kissasi piloille.
Hippiaate valjuuntui,
-niin no rakkadellisuutta on raskas pitää pystyssä.
mieheni kaljuuntui,
-onneksi jo ennen minun maailmaan astelemista.
Muttei mitään muuta tilalla,
-miksi kaiken pitää olla täyteen tungettua?
maailma on pilalla,
-pitää vain löytää vielä ne homeettomat palaset.
Miks kaikki kaunis on niin naivia?
-Lapsellisuutta ei sittenkään pitäisi halveksua, ehkä olisimme parempia toisillemme vähemmän aikuisina.
Ja markkinoiden voimissa vain draivia,
-voiko sinun sielusi ostaa?
Miks kaikki kaunis on vain vitsiä?
-Entä jos hyväksymme myös totuuden olevan kaunista.?
Onni rihkamaa vain ja kitschiä,
-Entäpä jos uskaltaisimme olla jotain muuta kuin huonolla maulla varustettua massatuotantoa?.
Oli piiput ennen puuta hipit rautaa,
-entä jos savu olisikin luonnollista ja rauhan symboli, ja rakkaus vahvinta kaikista?
nyt ne kaiken kauniin hautaa,
-entä jos emme itse olisikaan siellä montun äärellä urakoimassa?
Haudalle laitan kukkasen
-Kukkaset toisi eläville,
ja kukoistavan toivon edes sen.
-ja uskoisi elämän hyvyydelle.
Vaikka minä olenkin syntynyt nyttemmin kansalliseksi hätänumeropäiväksi tituleerattuna puolenpäivän hetkenä, ja sattunutkin joskus on, en minä onnettomuudesta toiseen tietoisesti kulje, vaan luotan että mitä ikinä tapahtuukin, minulla on kaikki voima ja valta tehdä aina parhaani.
 Ei minua ikä johda, minä johdan ikääni.
Rauhaa, rakkautta ja rehellistä ihmisyyttä armaat kanssakulkijat.
♥:llä Kati

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti