Ihmiset osaa keskimäärin yksilöittäinkin aika montaa eri kieltä. Enkä nyt puhu pelkästään eri maitten sisäisistä puhutuista kielistä vaan niistä erikielistä, joita voimme tuottaa samankielisyyden sisälläkin. Kuten mikroelekieli, kehon tahaton kieli jne. Kieliä jotka kertovat meistä paljon enemmän ja pintaa syvemmältä kuin puhuttu kieli. Äärimmäisen kiehtovaa ja kokoikäisesti opittavissa oleva kielellinen ilmentymä, jolla ei ole verbaliikan kanssa juurikaan mitään tekemistä. Silmillä havainnoitavissa sitä toiset tehostavat hyvinkin voimallisisin mimiikoin. Se, onko mikro eleistö synkassa kehonkielen kanssa ja puheen sisältö samassa rytmissä kertoo hyvin paljon. Joten kyetäkseen lukemaan toisen ihmisen sen hetkisiä "ajatuksia", ei tarvitse olla minkäänsortin meedio. Perustiedot ihmispsygologiasta ja tarkka havainnointikyky riittää.
Hyvin suuri osa meistä on kohdannut tilanteen jossa lapsi elekielellään kärähtää valheesta. Jokainen meistä ymmärtää että lapsen ymmärrys valheen ja totuuden erottamisesta ei vielä ole täysin kehittynyt ja jos asia puidaan on tämä äärimmäisen hyvää oppimateriaalia siihen kuinka valehteleminen on väärin ja typerää. Sitä ei kannata tehdä. Jos totuus ei juuri sillä hetkellä tule julki, se tulee varmasti julki ennenpitkää.
Ja kyllä, totuus ei keskimäärin mokanneesta ihmisestä ikinä tunnu mukavalta. Olipa asia vaikka kuinka pieni. Ja kun tilanne on tunnustamisen kohdalla vähintäänkin epämukava, niin mitä pidempään sitä epämukavuutta peittelee valheella, sen suuremmaksi tuo julkitulemisen tuska kasvaa.
Asfalttiihottumaan kaadetaan puhdistusainetta joka kirvelee niin että itku tulee, mutta haava alkaa parantua ja homma on hoidettu muistojen laariin. Mutta haava jonka päälle laitetaan vaan hoitamatta ehjät housut, ei näy heti ulospäin, mutta jäytää pitkään. Pahimmillaan tulehtuu, tekee paiseen ja tulehduttaa paljon muutakin läheltä ja syvältä. Seuraukset voivat olla mittavat, rumat, ja elinikäiset.
Niinpä niin, mikä menee sitten pieleen kun lapselle on opetettu että valehtelu on tyhmää, rumaa ja sillä voi olla todella pahat seuraukset. Ja seuraamuksia valheesta kiinni nasahtahtaneenakin kokenut aikuinen vaan valehtelee. Hoopoimmat jopa itselleen.
Arkuutta se ei ainakaan ole, sillä valehtelijat ovat usein valmiina hyvin röyhkeisiin suorituksiin verbaalisesti jotkut jopa fyysisesti. Kovankin paineen alla valhe vain jatkuu.
Toiset näkevät jotenkin niin että koska valhe ei ole sama kuin viimeksi, lopputulema ei ole kiinnijääminen.
Hyvin voimakkaasti primitiivi tasoja alituiseen tarkkailevana ja ruohonjuuri ja luolansuu aspektista elämää luotaavana allekirjoittanut kutsun sitä henkiseksi laiskuudeksi.
Siitä syystä että totuus vaatii voimaa. Ponnistusvoimaa myöntää että ai saamari kävipäs mulle. Ei ole velttojen hommaa myöntää että tein väärän valinnan, mokasin. Niin inhimillistä kuin sellainen erheellisyys ja virheellisyys onkin, ihmisen on voimaannuttava voidakseen myöntää sen kämmin osuvan myös omalle kohdalleen.
On kestettävä se kipu jonka totuuden myöntämisestä aina väistämättä tulee. Kipu joka lyö kuin sähköistetty piikkilankaruoska. Oltava tutisevin raajoin ja revennein housunpolvin voimakas ja pystypäinen. Armollinen sille että elämsässä saattuu.
Henkisesti laiska kokee valheen olevan helpommalla pääsyä. Hän näkee asian ilmeisimmin niin että, kun ajaa vahingossa ojaan niin voi jatkaa siellä ajamista ja väittää apua tarjoaville että on tarkoituskin olla of road.
Henkisesti laiska selittelee tapahtumien kulun aina toisten vetämiksi, ongelmat jonkun muun aiheuttamiksi.
Henkisesti laiska luulee olevansa älykkäästi tilanteen herra ja muut eivät huomaa hänen puhuvan valheita peitelläkseen valheita. Hän ei voi tälläkertaa jäädä kiinni. Hänen mielestään muunneltu totuus on ihan harmitonta. Hänen mielestään mitään ei tarvitse selvittää, riittää että pintapuolisesti selittelee ja silottelee.
Henkisesti laiska ei pelkästään valehtele, vaan hän ei myöskään välitä muiden tunteista. Hän haluaa elää valintatalossa, jossa voi valita palan sieltä ja toisen täältä, välittämättä siitä että muille jää pelkkiä jämiä ja hänen aikaansaami sotkuja. Hänen ei mielestään ole pakko ottaa koko pakettia koska hän ei tahdo olla vastuussa. Ainakaan silloin kun hän ei ole itse asemaansa olla kalifina määrittänyt.
Hän esittää herttaista ja mukavaa kaveria siihen asti kunnes ystävyyssuhteessa toinen menee rehellisyyttä vaativalle alueelle. Tullaan lähelle. Henkisesti laiska huomaa että hänen suuret pyrstösulkanasa eivät riitä peittämään hänen paskatunkiotaan. Kun ulkokultaus alkaa rapistua, valheitten paiseet haista, kehitetään tilanne jossa vastapuoli saadaan keikuttamaan venettä. Ja jos se kaatuu, ei syyllisestä ole epäilystä. Paska ystävyyssuhde, toi hullu kaato MUN veneen.
Henkisesti laiska pukeutuu siis herkästi marttyyrin viittaan. Jos jokin hänen luoma illuusio sortuu, uhriutuminen on varmaa. Ja näkyvää ja kuuluvaa. On muiden tekemisen tai tekemättä jättämisen syy, että näin kävi. Jos taikuri mokaa tempun on ylöisön syytä että siinä kävi niin.
Myöntää että mokasin kun ei muutakaan voi, mutta itseaiheutettua se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole.
Henkisesti laiska on se tyyppi, joka feikkaa traumaa kuin jalkapallon pelaaja konsanaan. jos sillä saa toisen syylliseksi omaan sössimiseensä. Leikkii raatoa kuin ylläteyksi tullut supikoira, jos sillä voi välttää vastuuseen joutumisen.
Henkisesti laiska ei ole fyysisesti aikaansaamaton.
Hän näkee hyvin usein paljon vaivaa jonkin yksittäisen asian korostamiseen. Puutarha. Auto. Harrastus. Jne. Hienoa, isoa, kaunista, katsetta vangitsevaa.
Yhteistä hyvää rakennettaessa, hän on hyvin laskelmoiva. Miettii kylmästi verran olla touhussa mukana, että näyttää osallistuvalta. Mutta kun tilanne vaatii astumista ulos omalta mukavuusalueelta, henkisesti laiskaa ei, yllätys yllätys, näy. Mutta annas olla jos on brenikoita hyvin tehdystä jaossa, hän on kyllä jonossa kertomassa hyvästä panoksestaan projektiin.
Mutta henkisesti laiska on lähtökohtaisesti henkistä panostusta vaativissa tilanteissa aina jo luovuttajan kuopissa. Ajatustyötä ja aivohabaa vaativat hanskat on tippuneet jo ennenkuin homma on päässyt kunnolla alkuunsa.
Ja taas selitellään. En mä pysty ku mulla on tää, en mä voi ku toi on noin. Ja luodaan kuva että, toinen ihminen siinä hommassa on niin hyvä toimimaan ettei henkisesti laiskan kannata edes kokeilla samaa, kun kuitenkaan ei olisi yhtä hyvä, saati parempi.
Henkisesti laiskan huonosti käyttäytyvä koira on jo syntymässä ollut paska. Jollei siis keksi syyttää jotakuta muuta vastaantulijaa sen pilaamisesta. Ja sitä ei voi korjata, koska hän on jo yrittänyt.
Henkisesti laiskan lapset tötöilessään ovat yksilöitä joiden isägeenit, yhteiskunta, koulu, kaverit,jne on pilannut. Valitettavan usein tämä vastuun kantamattomuus tarttuu näihin viattomiin. Koska henkisesti laiska on kumminkin "tehnyt parhaansa", vika ei voi olla hänen esimerkissään.
Henkisesti laiskan parisuhde ajaa karille, koska puoliso muuttui vuosivuodelta paskapäisemmäksi. Mikähän pe..ele siihen meni kun se sillätavalla muuttui... Mutta peiliin ei henkisesti laiska katso kuin korkeentaan että onko tukka kivasti.
Henkisesti laiska väittää siis koko ajan että on tehnyt kaikkensa, yrittänyt ja ollut niiin ahkera, mutta koska tulosta ei synny se ei voi olla hänen vikansa.
Oikeasti hänen panoksensa ovat olleet kaikki herneet mitkä levällään auki olevassa kämmenessä pysyy.
Sitten takaisin siihen kielellisyyteen.
Rehellinen, mokat inhimillisen armon alla oppiläksyksi itselleen tunteva, jopa itselleen naurava ihminen, puhuu täysin eri kieltä kuin henkisesti laiska. Riippumatta siitä, mitä kieltä kieliopillisesti, murteelisesti, verbaalisesti, suusanallisesti ääneen tai kirjoittamalla äänettömästi, suorahenkisyyttä elämässään toteuttava puhuu. Henkisesti laiska ei tätä ymmärrä. Kun ei halua ymmärtää. Henkisesti laiska seisoo astuneena paskaan eikä ymmärrä kun toinen yrittää sanoa että kannattaa astua pois siitä ja mennä puhdistamaan se kenkä ja nauraa röhönaurut vahingolle. Henkisesti laiska ei myönnä astuneensa paskaan ja jos olisikin, eikä nää mitä hauskaa sellaisen asian myöntämisessä olisi. Henkisesti laiska väittää toisen astuneen paskaan niin usein että koittaa laittaa sitä hänen syykseen.
Realistinen rehellinen ei voi käsittää moista puhetta.
Miten on muka ylevämpää seistä paikallaan ja väittää ettei mitään ole tapahtunut kuin putsata kenkä pikkuisen parodialla maustettua huumoria asiasta purskuttaen.
Mitä kauheaa siinä olisi tunnustaa astuneensa paskaan. Ihmiset tekee joskus niin.
Kielimuuri.
Ei murru, viittoen eikä henkisillä korvapuusteillakaan. Ei opastekyltein eikä äänimerkein. Ei selkein esimerkein eikä käytännössä kädestäpitäen.
Vaikka allekirjoittanut on sitämieltä että on huisin hienoa ja tarpeellista osata kaikenmoisia kieliä, henkisesti laiskan kieli on kuitenkin jotain mitä minä en aijo alkaa opettelemaan. Se on suppea dematiikaltaan ja mustaakin mustempaa musteläiskää toisensa perään. Valheellista ja raskasta. Ei siitä ota selvää hyvällä taholla. Ja pahaa en halua alkaa tahtomaan.
Jos tämä kattilapsygoanalyysi meni nyt yli kuin se kuuluisa yksi käenpesästä, olen pahoillani. Olen myös pahoillani aina kun elämä tuo vuorovaikutukseni alaisuuteen tälläisen negaatiota aiheuttavan ihmisen. Annan hänelle, niinkuin kaikille kohtaamilleni ihmisille, tilaisuuden olla minulle rehellinen. Valistan että minun edessä ei parane esittää olevansa jotain mitä ei ole. Vaikka ihan omasta mokastansa makaisi hän paskat huosussa katuojassa, minä autan, kun vilpittömästi luvataan pyytää sitä ja tehdä kaikkensa ettet ole siellä ojassa heti uudestaan.
Minuun 5minuuttia pitenpään tunteneet tietävät kyllä että, seison tämänkin lupaukseni takana.
Mutta jos omaa osuttaan sopimuksesta ei pidä joutuu lopulta minulle katteettomien lupaustensa, valheellisen venkoilunsa ja henkisesti velton valintansa vuoksi suoruuteni karulla sanaraipalla ruoskituksi.
Tuntuipa se sitten missään tai ei.
Koska olen helkkarin ylpeä siitä että, minun avaraa ja kirjavaa ja suoraselkäistä mieltäni ei musteläiskässä omavalintaisesti vellovat enää koskaan myrkytä.
Minun kaikupohjani on vahva ja kurkkuuni sovitetut oksenuksensa saa tripla paineella takaisin.
Ja vaikka mieli moisen velton ja vastuuttoman takia tekisi huutaa että hyvää jatkoa jos ei oma riitä, ja kääntää selkänsä, niin elukoita ja lapsia ei minulla ole sydäntä jättää itsekkyyden jalkoihin. Jos se minusta tekee sitten systemaattisesti hyväksi käytettävän niin olkoon niin.
Jokaisella on jokaisen tekonsa seuraamukset. Ihan jokaisella.
Kiitoksia rehellisyydestänne ja
Henkistä voimaa päiviinne arvon kanssakulkijat.
