Sitä on allekirjottanu taas saanu ihan koko hulluutensa edestä viimesen reilun vuorokauden aikana.
Eilen ensin koko päivän oli ollu aivosolujen ruummutus harkat ja joku elimistön päättäjä keksi laittaa patarummun otsalohkon kohalle. No se sitten kolmannen buranan voimalla alko tasaantumaan niin että, pysty keittää ystävälle teetä ja itelleen kahvia. Sain jopa laitettua -leipä on talosta loppu- pakotteen edessä ruissämpylätaikinan kohoamaan ja pastasta aterian.
Kun sain hotellin vativimmat asiakkaat eli kissat ja lapset ruokittua otin omalle lautaselle kasan ruokaa ja ajattelin ottaa hengähdys tauon sohvalla syöden ja nauttien hieman antikulttuurellista humpuukia tv:n ääressä.
Istun sohvalle ja persiini alta kuului selkeästi vastasyntyneen hento miu.
Juu ei ollu suoraan siinä mun hanurin alla, sohvan ja lattian välissä kylläkin.
Ruoka takaisin lähtöpisteeseen, ja sohvan kulmasta reipas nosto ja siirto.
Oli sitten Ofelia kaikista pesänrakennus rojekteista huolimati päättänyt ilman ennakkovarotuksia pyöräyttää jälkikasvunsa 3ensimmäistä tuon istuimen suomaan 15cm:n korkuiseen tilaan. Pennut ja emo varovasti kainaloon ja muutto valmiiksi pehmustettuun pesäkoppaan.
Olli ja Laura pääsivät näkemään seuraavan vauvan syntymän. Laura tuijottaa hetken ja totetaa "pieni kissavauva oooo.." ja Olli katselee hetken syntyvää eläintä ja tuumaa "aika ällön näköstä, mä katon vasta sitten kun se on syntyny."
Ofelia tarmokkaasti hoiti kaikkia ja pesi itseään ja siinä mä sitten istuin seuraavat pari tuntia tuijottelemassa tota ain yhtä lumoavaa toimitusta.
Ja kun sitten sain hieman jo viilehtynyttä jauhelihapastaa taas lautaselle niin saunasta alkaa kuulua veret seisauttava tyttäreni kiljunta. Hetkisen jo välähti päässäni riipivä ajatus että kaiken aivotoiminnan laumautuksen keskellä olin keksinyt lämmittä saunan , enkä edes muistanut sitä, mutta kuitenkin kiuaskylmän saunan lauteiden alta löytyi pieni "auta jumissa" kiljuva tyttönen joka oli keksinyt työntää jalkateränsä lattiasta pistävään tuloilmaputkeen. Onneksi 23numeroinen koipi ei mahdu muutaman tuuman putkeen kovin syvälle ja pienen taivuksen jälkeen oli vapaus rynnätä uusiin ideoihin.
Palasin pastalautaselle jonka ääressä ruokaili muutama kerrankin palveluun tyytyväisen oloinen kissa. No toki mä pärjään vaikka leivällä,,, jota ei siis juurikaan ole ennenkuin mä saan ton taikinan paistumaan. Tässä vaiheessa Olli ilmoittaa haluavansa mennä nukkumaan, ja niin alkaa pienen miehen unta valmistavat toimet. Siitä suoriuduttuani kahmaisen nälkääni pari kinkkusiivua ja kourallisen pähkinöitä ja menen tutkimaan että tuoreella pentueella on asiat tolallaan. Yhdellä pennulla karun oloinen napatyrä, mutta hyvin usein ne vetäytyyvät ensimmäisten päivien aikana ja pennun ollessa muuten tarmokkaasti tissillä en ollut siitä huolestunut. Mutta yksi pennuista oli jotenkin flekmaattinen ja viileän tuntuinen. Lisäksi sen nenästä tihkui verta. No ei muuta kuin kontaleen kissapesään, pentu toiseen käteen ja Ofelian kyllä auliisti tarjoama pikkuinen nisännypylä toisen käden sormien väliin ja avustava imetys vol1 käyntiin.
Lauran nukkumattia kuin sotajoukkoja vastustava petiin saattelu asettui noin puoleyön käpsylöille. Hämärästi muistan 3aikaan hiipinineeni sänkyyn ja 5aikaan palanneeni imetys avustajaksi, lisäten sitten jo ruokaa myös emonmaidonkorvikkeella, jotta saa varmasti riittävästi nestettä, optimoidakseni virkoamista. 7 aikaan avustavaksi jälleen ja 9aikaan tutkiessani pentuja, imetys avitettu oli edelleen melko flekun oloinen, veri nenäinen. Ja napatyrä oli "puhjennut" ja pienen kissan suolet olivat ulkopulella mahaa.
Soitto ell., Auto käyntiin, lapset suoraan sägystä fleese pukuihin ja koko bändi mukaanlukien kissaemo pesuineen kopassaan huopaan käärittynä kohti Nastolaa.
Kuten pelkäsinkin suolipotilaan toipumis ennuste oli erittäin heikko, leikkauksesta huolimati suolikuolio hyvin todenäköinen . Niin ikään verinenän selviytyminen enempi epätodenköistä. Ja niimpä ell. kanssa asiaa puntaroituamme päätimme auttaa molemmat sateenkaaren kaartiin. Syvä huokaus.
Ofelialla kuitenkin 3pirteää vauvaa hoidettavana singahdimme leipäkaupan kautta kotiin aamupalalle.
Ja ruokkimaan koiria. Ja myös kissoja, koska ne väittivät kiven kovaan että ei oo näkyny märkäruokaa kupeissa viimesen kahteen tuntiin, kuivaraksut niin tarkotettu vain ääriolosuhteissin jollloin henkilökunta on kadonnut jonnekkin...
12 aikaan ihmiskaarti taas autoon ja nokka kohti Imatraa jossa emätä ja koirineen tarvitsi luotasausta koiramaailman tasapainon löytämiseksi.
Onneksi keli ei ollut hullumpi vaikka liki 5h ratin takana syyspimeydessä, ei olekkaan ihan mun lempparia. Ja Onneksi ruokakauppa löytyi kotimatkalta, ja karjalanpiirakat ja omenat pitää ihmistä melko lailla nälättömässä tilassa.
Elukat ja lapset ruokittu ja nyt näyttäs taas melkoisen tyyntä täällä sisätiloissa.
Niin ja se ruissämpylätaikina.. Mä muistin sen taas olevan vaiheessa kun keittiössä saattoi tarkkakorvaisena kuulla tupperin taikinakulhosta kaikuvaa säkkipillimusiikkia..
Vaikka kuoleman sanotaan kuittavan univelat niin kohtalaisen Elämänhaluisena ihmisenä minä menen nyt sänkyyn.
Muutaman tunnin päästä taas sitten uutta valvetilan käsittelyä.
Eilen ensin koko päivän oli ollu aivosolujen ruummutus harkat ja joku elimistön päättäjä keksi laittaa patarummun otsalohkon kohalle. No se sitten kolmannen buranan voimalla alko tasaantumaan niin että, pysty keittää ystävälle teetä ja itelleen kahvia. Sain jopa laitettua -leipä on talosta loppu- pakotteen edessä ruissämpylätaikinan kohoamaan ja pastasta aterian.
Kun sain hotellin vativimmat asiakkaat eli kissat ja lapset ruokittua otin omalle lautaselle kasan ruokaa ja ajattelin ottaa hengähdys tauon sohvalla syöden ja nauttien hieman antikulttuurellista humpuukia tv:n ääressä.
Istun sohvalle ja persiini alta kuului selkeästi vastasyntyneen hento miu.
Juu ei ollu suoraan siinä mun hanurin alla, sohvan ja lattian välissä kylläkin.
Ruoka takaisin lähtöpisteeseen, ja sohvan kulmasta reipas nosto ja siirto.
Oli sitten Ofelia kaikista pesänrakennus rojekteista huolimati päättänyt ilman ennakkovarotuksia pyöräyttää jälkikasvunsa 3ensimmäistä tuon istuimen suomaan 15cm:n korkuiseen tilaan. Pennut ja emo varovasti kainaloon ja muutto valmiiksi pehmustettuun pesäkoppaan.
Olli ja Laura pääsivät näkemään seuraavan vauvan syntymän. Laura tuijottaa hetken ja totetaa "pieni kissavauva oooo.." ja Olli katselee hetken syntyvää eläintä ja tuumaa "aika ällön näköstä, mä katon vasta sitten kun se on syntyny."
Ofelia tarmokkaasti hoiti kaikkia ja pesi itseään ja siinä mä sitten istuin seuraavat pari tuntia tuijottelemassa tota ain yhtä lumoavaa toimitusta.
Ja kun sitten sain hieman jo viilehtynyttä jauhelihapastaa taas lautaselle niin saunasta alkaa kuulua veret seisauttava tyttäreni kiljunta. Hetkisen jo välähti päässäni riipivä ajatus että kaiken aivotoiminnan laumautuksen keskellä olin keksinyt lämmittä saunan , enkä edes muistanut sitä, mutta kuitenkin kiuaskylmän saunan lauteiden alta löytyi pieni "auta jumissa" kiljuva tyttönen joka oli keksinyt työntää jalkateränsä lattiasta pistävään tuloilmaputkeen. Onneksi 23numeroinen koipi ei mahdu muutaman tuuman putkeen kovin syvälle ja pienen taivuksen jälkeen oli vapaus rynnätä uusiin ideoihin.
Palasin pastalautaselle jonka ääressä ruokaili muutama kerrankin palveluun tyytyväisen oloinen kissa. No toki mä pärjään vaikka leivällä,,, jota ei siis juurikaan ole ennenkuin mä saan ton taikinan paistumaan. Tässä vaiheessa Olli ilmoittaa haluavansa mennä nukkumaan, ja niin alkaa pienen miehen unta valmistavat toimet. Siitä suoriuduttuani kahmaisen nälkääni pari kinkkusiivua ja kourallisen pähkinöitä ja menen tutkimaan että tuoreella pentueella on asiat tolallaan. Yhdellä pennulla karun oloinen napatyrä, mutta hyvin usein ne vetäytyyvät ensimmäisten päivien aikana ja pennun ollessa muuten tarmokkaasti tissillä en ollut siitä huolestunut. Mutta yksi pennuista oli jotenkin flekmaattinen ja viileän tuntuinen. Lisäksi sen nenästä tihkui verta. No ei muuta kuin kontaleen kissapesään, pentu toiseen käteen ja Ofelian kyllä auliisti tarjoama pikkuinen nisännypylä toisen käden sormien väliin ja avustava imetys vol1 käyntiin.
Lauran nukkumattia kuin sotajoukkoja vastustava petiin saattelu asettui noin puoleyön käpsylöille. Hämärästi muistan 3aikaan hiipinineeni sänkyyn ja 5aikaan palanneeni imetys avustajaksi, lisäten sitten jo ruokaa myös emonmaidonkorvikkeella, jotta saa varmasti riittävästi nestettä, optimoidakseni virkoamista. 7 aikaan avustavaksi jälleen ja 9aikaan tutkiessani pentuja, imetys avitettu oli edelleen melko flekun oloinen, veri nenäinen. Ja napatyrä oli "puhjennut" ja pienen kissan suolet olivat ulkopulella mahaa.
Soitto ell., Auto käyntiin, lapset suoraan sägystä fleese pukuihin ja koko bändi mukaanlukien kissaemo pesuineen kopassaan huopaan käärittynä kohti Nastolaa.
Kuten pelkäsinkin suolipotilaan toipumis ennuste oli erittäin heikko, leikkauksesta huolimati suolikuolio hyvin todenäköinen . Niin ikään verinenän selviytyminen enempi epätodenköistä. Ja niimpä ell. kanssa asiaa puntaroituamme päätimme auttaa molemmat sateenkaaren kaartiin. Syvä huokaus.
Ofelialla kuitenkin 3pirteää vauvaa hoidettavana singahdimme leipäkaupan kautta kotiin aamupalalle.
Ja ruokkimaan koiria. Ja myös kissoja, koska ne väittivät kiven kovaan että ei oo näkyny märkäruokaa kupeissa viimesen kahteen tuntiin, kuivaraksut niin tarkotettu vain ääriolosuhteissin jollloin henkilökunta on kadonnut jonnekkin...
12 aikaan ihmiskaarti taas autoon ja nokka kohti Imatraa jossa emätä ja koirineen tarvitsi luotasausta koiramaailman tasapainon löytämiseksi.
Onneksi keli ei ollut hullumpi vaikka liki 5h ratin takana syyspimeydessä, ei olekkaan ihan mun lempparia. Ja Onneksi ruokakauppa löytyi kotimatkalta, ja karjalanpiirakat ja omenat pitää ihmistä melko lailla nälättömässä tilassa.
Elukat ja lapset ruokittu ja nyt näyttäs taas melkoisen tyyntä täällä sisätiloissa.
Niin ja se ruissämpylätaikina.. Mä muistin sen taas olevan vaiheessa kun keittiössä saattoi tarkkakorvaisena kuulla tupperin taikinakulhosta kaikuvaa säkkipillimusiikkia..
Vaikka kuoleman sanotaan kuittavan univelat niin kohtalaisen Elämänhaluisena ihmisenä minä menen nyt sänkyyn.
Muutaman tunnin päästä taas sitten uutta valvetilan käsittelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti