Torstai-iltapävä. Makaan sängyllä yrittäen käynnistää vuorokauden kakkosvaihetta, koska ykkösvaihe on alkanut otsalohkoni sisäpuolella jyränneillä patarumpu jameilla.
Ilma tuntuu jotenkin erityisen kalmealta.. Helkkarin -27 pakkanen, nyt se huurruttaa jo sisälle asti...
Alan päästä pystyasentoon ja yht.äkkiä havainnoin että lämmönlähteenä toimivat patterimme hohkaavat kylmää.. Mitä helvattia?
Nyt pyörin kun risupallo villissä lännessä ja etsin vikaa. Pannuhuoneen puolella kuloelimeeni tunkee veden lorina. Voi juma.. lorina kantautuu varaston puolelta jossa sijaitsee lämminvesivaraaja. Sinne sinkoan ja totean että sieltä lorisee, varaajan alta eikä ihan vähän lorisekkaan.
Silloi iski hetkellisesti AAAPUVA miehen paniikki kohtaus. Yritys tavoittaa luurin päähän aviomies joka sentään osais rauhottamaan mut rationaalisesksi takaisin, ei onnistunut.
Ensimmäinen järkevä asia oli joka tuli juuri nyt mieleen, oli älä päästä torppaa jäähtymään. Tulet hellaan, tulet kiukaan alle. Leivinuunin vuoroon sitten kun pahin tilanne on koitettu hoitaa pois alta.
Luonnollisesti nimidementian piti iskeä nyt kun pitäs muistaa meillä käyneen putkarin nimeä.
Onneksi yksi hyvä ystävä oli face viestin päässä ja muisti.
Kuuma puhelu, ja kuten olettaa saattaa, noin sadalla jollakin muullakin oli lämmityksien kanssa ongelmia ja kaikilla ihan yhtä hätä. No tuo mahtava mies kuitenkin malttoi neuvoa mulle mahdollisia syitä ja vuotokohdan paikannusta sekä vinkkejä vuodon tyrehdyttämiseksi.
Sinne mä sitten pötkähdin 4000litran säiliön alle ja aloin kaapia yhden ainokaisen löytämäni kumihanskan (jumaliste niitäkin on tässä torpassa ainakin 10paria) suojaamana, märkää asbestimössoä pois näkyväisyyden tieltä.
Joo, se oli vuonna62 sellanen kätevä ja risikitön aine tommosten eristysten tekemiseen.
Nii juu, ei se vuoto sitten missään helpommassa paikassa tietenkää voinu olla kun keskellä sen pöntön pohjaa. Jiihaa. Tommosesta pikkurillinpään kokosesta reijästäkin tulee muuten aika hitokseen paljon vettä, kun sitä on siinä reijän yläpuolella on 4000litraa ja pöntössä painetta semmonen 3baaria.
Pikainen puhelinyhteys aviomieheen ja tuli selväksi ettei ollu ihan sielläkään paras päivä ratin takana. Saksassa tankattu polttoaine ei ihan ollu peräpohjolan pakkasille suunniteltu joten hyhmeessä oltiin sielläkin.
Lycka till vaan puolin ja toisin.
Tokikin tämä vuoto piti saada tilkittyä. Nyt heti.
MacGyver theme soimaan. Muistin että hevostallin nurkalla on tiiliskiviä, jotka ei oo maahan kiinni jäätyneitä.
Lasten pulkan kanssa sataa mäkeä alas. Hevosille samalla nopea vesitarjoilu, koska luonnollisesti niittenkin juoma-astia oli umpeen jäätynyt. Kolmiloikalla mäki ylös takasin talolle, samaan aikaan pähkäten mikä olisi sopiva lärpäke reijän tukkeeksi.
Kätevä emäntä on joskus hommannu kaikenmoista apuvälinettä. Tupperwaren silikoninen valkosipulinkuorija sai pitkään turhakkeena lojuttuaan aivan uuden arvostuksen. Lapsille hihkasin että ottakaa ite välipalaa, tajuten että kello on siinä 4pintaa enkä ollu ite syöny vielä murenaakaan. Että ehkä koko kehon vallannut vapina ei ollu pelkkää adrenaliinia.
Mutta nyt ei ehtiny murkinoida. Vielä tarvittiin kiila. Kirves kouraan ja pihalla lojuneesta trukkilavasta pala irti, pientä karkeaveistoa ja sai kelvata.
Otsalamppu päähän ja askartelu tarpeiston kanssa pöntön alle.
Kun työskentelytilaa on 20cm, makaat märällä betonilattialla asbestimössön seassa ja 60 asteinen vesi ampuu paineella pitkin käsiä ja räiskyy reippaasti muuallekkin ja yrität epätovon vimmalla kirveen hamaralla taputella kiilaa oikeiseen asentoon niin, mieleen ei tullu kyllä maalla on mukavaa biisi.
No, kuin ihmeen kaupalla sain vuodon suurinpiirtein loppumaan.
Varovasti laskemaan pönttöön lisää vettä. Ensimmäiset litrat ei nosta painetta, pelko repii kuin piikkilanka orvaskettä. Mutta sitten jee, paine säiliössä alkaa nousta.
Tosin pirtissä patterit ei vieläkään lämpene. Aa, niin siellä varmasti on ilmaa ja paljon. Se ei toi pattereitten ilmaaminenkaan oo ihan niitä tosta vaan hanaaukihanakiinni hommia, mutta onneksi sitä on tullu täällä ennenkin tehtyä. Patterit osoittaavat hailakkaa lämpenemistä, piinaavaan hitaasti. Kello osoittaa 19.00. Mä en siis vieläkään oo syöny mitään. Kauhuskenaario siitä että mun patentti ei pidäkkään kiristtyy yhtäpaljon kuin pakkanen ulkona.
Lapsille haalarit päälle, itselle banaani kahdella haukulla kitusiin ja auto tulille ja kohti Lahtea ja motonettiä hakemaan hätävaraksi pari lämmitintä ja pieni hallitunkki jolla saisi tukevamman puristuksen aikaan tukkimaan vuotoa. 3minuuttia ennen sulkemisaikaa ovesta sisään.
Onneksi henkilökunta oli suopea mun hädälle ja auttoivat etsimään tarvelistan sisällön. Saatto olla että mun marsunposkia muistuttavat silmäpussit ja turkkihaalarissa tärisevä olemus herätti sääliä.
Kaupan kautta kotiin, hevosille vettä ja eilinen spagetti kastikkeinen pannulle lämpiämään.
No loppuilta ja yö menikin sitten leivinuunia varmuudeksi lämmitelles ja pattereita ilmaillessa. Koska vettä oli valunu jokunenkin litra ulos järjestelmästä ja luollosesti saman tilavuuden oli haukannu ilmaa. Ja sehän ei sieltä kerta pärinällä poistu.
Puoli5 aamuyöllä uskalsin ummistaa silmäni muutamaksi tunniksi pelkäämättä että jos patterit hyytyy ikirouta ei totaali yllätä aamuun mennessä.
Vuototulppa patentti numero 2:sta en koko viikonloppuna uskaltanut vaihtaa, kun jokin myrphyn laki mua taas mielessä varoitti, että jos sitten vaikka ei toimikkaan, niin ei oo sitäkään vähää apuja saatavilla.
Viimeyöllä nukkuminen niinikään jäi vähiin koska alunperin puolipehmeää puuta ollut kiila ilmeisesti alkoi fuskata ja jouduin taas ilmaamaan järjestelmää tuntitolkulla. Tänään sitten 9jälkeen aamulla saateltuani uljaan uskolisen maantievankkurini huoltomiehen hellään remasterointiin, huomasin että patterit on taas kylmät. Varivesipöntön alla lammikko oli suurentunut roimasti.
No ei muutakun uusi tunkki ulos paketista, parit testiajot ja toistamaan tuota torstaista asbestikuumavesispa tunnelmaa. Ja jes. kun sain systeemin kohilleen, vedentulo pöntön alta loppui tyystin. Mahtavaa.
No nyt sitten kuivaa vaatetta ylle, niitä pattereita taas ilmaamaan. Vartinverran touhasin siinä kun tajusin että nyt hävis paineet taas tyystin.
Ja jumalauta, pytyn alla lorisee jälleen. Se uusi tunkki, se ei pidä painetta. EI JUMALAUTA OLE TODELLISTA. Uudelleen alas lasku ja ylös nosto. Ja taas pitää kunnes 10 minutin päästä lirisee taas.
Siinä kohtaa kun oli tämän homman toistanut muutaman kerran ja todennut että todellinen maanantai kipale oli tämä, oli hiton hyvä ettei mulla ollu aikaa tarttua puhelimeen ja soittaa Motonettiin ja kertoa miten ja missä saavat tunkkinsa mun puolesta pitää.
Nyt tuli sitten mieleen että naapurin Matti oli ystävällisesti tarjonnut omaa tunkkiaan lainaan. Jälleen pulkan pohja sulaen naapuritontin vajalle, mulle jokseenkin verran painava hallitunkki pulkkaan ja kipinät niin pulkan jalaksista kuin silmistäkin sinkoillen takaisin. (lunta ei tällöin ollut kuin senverran että maa oli juuri hieman valkoinen)
Ja taas otettiin hotwaterasbestspa.
Nyt on tuo patentti pitänyt oikeen kiitettävästi veden sen pömpelin sisäpuolella ja nyt kun mä saan tän ilmaamisrumban tässä taas tapauteltua niin toivon että seuraavaavaan kierrokseen tätä settiä olis sen verran aikaa että ilmanala olis lämpösempi, tekevät käden taidokkaammat, ja korjausmenetelmä vähemmän väliaikainen.
Ja silmäpussit vetäyis ja vuorokaudessa tuplaharmaantunut tukka elpyisi. Ja saisin anteeksi kaikki ne voimasanat joita olen sadatellut viimeisten päivien aikana siinä määrin että, niistä tehdyllä radalla ajelis kevyesti Moskovaan ja takasin.
Ja että se sulanapitokaapelin sisältävä juottoastia, jonka heposille MacGyver energioissani toissapäivänä askartelin, olis toimiva pidempään kuin pyhättömän viikon.
Ja Armaat kanssakulkijat, muistuttaisin että, mulle saattaa jokin talven ominaisuuden kehuminen olla melko riskaapelia puuhaa. Ainakin toistaiseksi suosittelen pitämään kaikki *ihanaa kun on pakkasta tulis jo lunta* tyyppiset kommentit ihan omissa huulissaan ja näpeissään.
Jollei siis halua jotain lääketieteen ihmimiestä kaivata avaamaan hyvin omituisesti umpisolmuun mennyttä ihmiskehoa.
Kevättä kohti, sisukkaasti.
Ilma tuntuu jotenkin erityisen kalmealta.. Helkkarin -27 pakkanen, nyt se huurruttaa jo sisälle asti...
Alan päästä pystyasentoon ja yht.äkkiä havainnoin että lämmönlähteenä toimivat patterimme hohkaavat kylmää.. Mitä helvattia?
Nyt pyörin kun risupallo villissä lännessä ja etsin vikaa. Pannuhuoneen puolella kuloelimeeni tunkee veden lorina. Voi juma.. lorina kantautuu varaston puolelta jossa sijaitsee lämminvesivaraaja. Sinne sinkoan ja totean että sieltä lorisee, varaajan alta eikä ihan vähän lorisekkaan.
Silloi iski hetkellisesti AAAPUVA miehen paniikki kohtaus. Yritys tavoittaa luurin päähän aviomies joka sentään osais rauhottamaan mut rationaalisesksi takaisin, ei onnistunut.
Ensimmäinen järkevä asia oli joka tuli juuri nyt mieleen, oli älä päästä torppaa jäähtymään. Tulet hellaan, tulet kiukaan alle. Leivinuunin vuoroon sitten kun pahin tilanne on koitettu hoitaa pois alta.
Luonnollisesti nimidementian piti iskeä nyt kun pitäs muistaa meillä käyneen putkarin nimeä.
Onneksi yksi hyvä ystävä oli face viestin päässä ja muisti.
Kuuma puhelu, ja kuten olettaa saattaa, noin sadalla jollakin muullakin oli lämmityksien kanssa ongelmia ja kaikilla ihan yhtä hätä. No tuo mahtava mies kuitenkin malttoi neuvoa mulle mahdollisia syitä ja vuotokohdan paikannusta sekä vinkkejä vuodon tyrehdyttämiseksi.
Sinne mä sitten pötkähdin 4000litran säiliön alle ja aloin kaapia yhden ainokaisen löytämäni kumihanskan (jumaliste niitäkin on tässä torpassa ainakin 10paria) suojaamana, märkää asbestimössoä pois näkyväisyyden tieltä.
Joo, se oli vuonna62 sellanen kätevä ja risikitön aine tommosten eristysten tekemiseen.
Nii juu, ei se vuoto sitten missään helpommassa paikassa tietenkää voinu olla kun keskellä sen pöntön pohjaa. Jiihaa. Tommosesta pikkurillinpään kokosesta reijästäkin tulee muuten aika hitokseen paljon vettä, kun sitä on siinä reijän yläpuolella on 4000litraa ja pöntössä painetta semmonen 3baaria.
Pikainen puhelinyhteys aviomieheen ja tuli selväksi ettei ollu ihan sielläkään paras päivä ratin takana. Saksassa tankattu polttoaine ei ihan ollu peräpohjolan pakkasille suunniteltu joten hyhmeessä oltiin sielläkin.
Lycka till vaan puolin ja toisin.
Tokikin tämä vuoto piti saada tilkittyä. Nyt heti.
MacGyver theme soimaan. Muistin että hevostallin nurkalla on tiiliskiviä, jotka ei oo maahan kiinni jäätyneitä.
Lasten pulkan kanssa sataa mäkeä alas. Hevosille samalla nopea vesitarjoilu, koska luonnollisesti niittenkin juoma-astia oli umpeen jäätynyt. Kolmiloikalla mäki ylös takasin talolle, samaan aikaan pähkäten mikä olisi sopiva lärpäke reijän tukkeeksi.
Kätevä emäntä on joskus hommannu kaikenmoista apuvälinettä. Tupperwaren silikoninen valkosipulinkuorija sai pitkään turhakkeena lojuttuaan aivan uuden arvostuksen. Lapsille hihkasin että ottakaa ite välipalaa, tajuten että kello on siinä 4pintaa enkä ollu ite syöny vielä murenaakaan. Että ehkä koko kehon vallannut vapina ei ollu pelkkää adrenaliinia.
Mutta nyt ei ehtiny murkinoida. Vielä tarvittiin kiila. Kirves kouraan ja pihalla lojuneesta trukkilavasta pala irti, pientä karkeaveistoa ja sai kelvata.
Otsalamppu päähän ja askartelu tarpeiston kanssa pöntön alle.
Kun työskentelytilaa on 20cm, makaat märällä betonilattialla asbestimössön seassa ja 60 asteinen vesi ampuu paineella pitkin käsiä ja räiskyy reippaasti muuallekkin ja yrität epätovon vimmalla kirveen hamaralla taputella kiilaa oikeiseen asentoon niin, mieleen ei tullu kyllä maalla on mukavaa biisi.
No, kuin ihmeen kaupalla sain vuodon suurinpiirtein loppumaan.
Varovasti laskemaan pönttöön lisää vettä. Ensimmäiset litrat ei nosta painetta, pelko repii kuin piikkilanka orvaskettä. Mutta sitten jee, paine säiliössä alkaa nousta.
Tosin pirtissä patterit ei vieläkään lämpene. Aa, niin siellä varmasti on ilmaa ja paljon. Se ei toi pattereitten ilmaaminenkaan oo ihan niitä tosta vaan hanaaukihanakiinni hommia, mutta onneksi sitä on tullu täällä ennenkin tehtyä. Patterit osoittaavat hailakkaa lämpenemistä, piinaavaan hitaasti. Kello osoittaa 19.00. Mä en siis vieläkään oo syöny mitään. Kauhuskenaario siitä että mun patentti ei pidäkkään kiristtyy yhtäpaljon kuin pakkanen ulkona.
Lapsille haalarit päälle, itselle banaani kahdella haukulla kitusiin ja auto tulille ja kohti Lahtea ja motonettiä hakemaan hätävaraksi pari lämmitintä ja pieni hallitunkki jolla saisi tukevamman puristuksen aikaan tukkimaan vuotoa. 3minuuttia ennen sulkemisaikaa ovesta sisään.
Onneksi henkilökunta oli suopea mun hädälle ja auttoivat etsimään tarvelistan sisällön. Saatto olla että mun marsunposkia muistuttavat silmäpussit ja turkkihaalarissa tärisevä olemus herätti sääliä.
Kaupan kautta kotiin, hevosille vettä ja eilinen spagetti kastikkeinen pannulle lämpiämään.
No loppuilta ja yö menikin sitten leivinuunia varmuudeksi lämmitelles ja pattereita ilmaillessa. Koska vettä oli valunu jokunenkin litra ulos järjestelmästä ja luollosesti saman tilavuuden oli haukannu ilmaa. Ja sehän ei sieltä kerta pärinällä poistu.
Puoli5 aamuyöllä uskalsin ummistaa silmäni muutamaksi tunniksi pelkäämättä että jos patterit hyytyy ikirouta ei totaali yllätä aamuun mennessä.
Vuototulppa patentti numero 2:sta en koko viikonloppuna uskaltanut vaihtaa, kun jokin myrphyn laki mua taas mielessä varoitti, että jos sitten vaikka ei toimikkaan, niin ei oo sitäkään vähää apuja saatavilla.
Viimeyöllä nukkuminen niinikään jäi vähiin koska alunperin puolipehmeää puuta ollut kiila ilmeisesti alkoi fuskata ja jouduin taas ilmaamaan järjestelmää tuntitolkulla. Tänään sitten 9jälkeen aamulla saateltuani uljaan uskolisen maantievankkurini huoltomiehen hellään remasterointiin, huomasin että patterit on taas kylmät. Varivesipöntön alla lammikko oli suurentunut roimasti.
No ei muutakun uusi tunkki ulos paketista, parit testiajot ja toistamaan tuota torstaista asbestikuumavesispa tunnelmaa. Ja jes. kun sain systeemin kohilleen, vedentulo pöntön alta loppui tyystin. Mahtavaa.
No nyt sitten kuivaa vaatetta ylle, niitä pattereita taas ilmaamaan. Vartinverran touhasin siinä kun tajusin että nyt hävis paineet taas tyystin.
Ja jumalauta, pytyn alla lorisee jälleen. Se uusi tunkki, se ei pidä painetta. EI JUMALAUTA OLE TODELLISTA. Uudelleen alas lasku ja ylös nosto. Ja taas pitää kunnes 10 minutin päästä lirisee taas.
Siinä kohtaa kun oli tämän homman toistanut muutaman kerran ja todennut että todellinen maanantai kipale oli tämä, oli hiton hyvä ettei mulla ollu aikaa tarttua puhelimeen ja soittaa Motonettiin ja kertoa miten ja missä saavat tunkkinsa mun puolesta pitää.
Nyt tuli sitten mieleen että naapurin Matti oli ystävällisesti tarjonnut omaa tunkkiaan lainaan. Jälleen pulkan pohja sulaen naapuritontin vajalle, mulle jokseenkin verran painava hallitunkki pulkkaan ja kipinät niin pulkan jalaksista kuin silmistäkin sinkoillen takaisin. (lunta ei tällöin ollut kuin senverran että maa oli juuri hieman valkoinen)
Ja taas otettiin hotwaterasbestspa.
Nyt on tuo patentti pitänyt oikeen kiitettävästi veden sen pömpelin sisäpuolella ja nyt kun mä saan tän ilmaamisrumban tässä taas tapauteltua niin toivon että seuraavaavaan kierrokseen tätä settiä olis sen verran aikaa että ilmanala olis lämpösempi, tekevät käden taidokkaammat, ja korjausmenetelmä vähemmän väliaikainen.
Ja silmäpussit vetäyis ja vuorokaudessa tuplaharmaantunut tukka elpyisi. Ja saisin anteeksi kaikki ne voimasanat joita olen sadatellut viimeisten päivien aikana siinä määrin että, niistä tehdyllä radalla ajelis kevyesti Moskovaan ja takasin.
Ja että se sulanapitokaapelin sisältävä juottoastia, jonka heposille MacGyver energioissani toissapäivänä askartelin, olis toimiva pidempään kuin pyhättömän viikon.
Ja Armaat kanssakulkijat, muistuttaisin että, mulle saattaa jokin talven ominaisuuden kehuminen olla melko riskaapelia puuhaa. Ainakin toistaiseksi suosittelen pitämään kaikki *ihanaa kun on pakkasta tulis jo lunta* tyyppiset kommentit ihan omissa huulissaan ja näpeissään.
Jollei siis halua jotain lääketieteen ihmimiestä kaivata avaamaan hyvin omituisesti umpisolmuun mennyttä ihmiskehoa.
Kevättä kohti, sisukkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti