Elämässä synkkyyden määrettä ei kukaan puolesta toisen voi nähdä.
Silti nähtävillä aina on, hetkeksi jonkun pysäytetty maailma.
Maailma jonka menoa emme voi sanoin selittää, vain tuntea iholle laskeutuvana, joskus satoina pienien veitsien terinä.
Elämä rakentaa alttareita joiden äärelle meidät määrätään pysähtymään. Tuntemaan sitäkin, jota muutoin emme uskaltaisi tuntea. Syke. Humina. Värähdys. Lepatus. Hiljaisuus.
Ymmärrettävä että sydän ei ole koskaan liian täysi. Se on joskus puoliksi tyhjä, roikkuu reunalla, mutta ei silti putoa.
On soitettava elämän kelloa, raotettava sille ovea, josta ilo voi pisara kerrallaan alkaa valua täyttämään tyhjän puolikkaan.
Tunnettava tuki joka ei korvaa, mutta balsamin lailla lämmittää haavoitettua.
Nähtävä ylös ja eteenpäin. Nähtävä elämä.
(c) Riimikati
Silti nähtävillä aina on, hetkeksi jonkun pysäytetty maailma.
Maailma jonka menoa emme voi sanoin selittää, vain tuntea iholle laskeutuvana, joskus satoina pienien veitsien terinä.
Elämä rakentaa alttareita joiden äärelle meidät määrätään pysähtymään. Tuntemaan sitäkin, jota muutoin emme uskaltaisi tuntea. Syke. Humina. Värähdys. Lepatus. Hiljaisuus.
Ymmärrettävä että sydän ei ole koskaan liian täysi. Se on joskus puoliksi tyhjä, roikkuu reunalla, mutta ei silti putoa.
On soitettava elämän kelloa, raotettava sille ovea, josta ilo voi pisara kerrallaan alkaa valua täyttämään tyhjän puolikkaan.
Tunnettava tuki joka ei korvaa, mutta balsamin lailla lämmittää haavoitettua.
Nähtävä ylös ja eteenpäin. Nähtävä elämä.
(c) Riimikati
Armaat kanssakulkijat, pysähdelkää ja tuntekaa elämää. Olkaa balsamia, olkaa rohkeasti tuettuina. Luottakaa siihen että valo voittaa, AINA. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti