Eilinen alkoi melko raflaavasti kun sikeimmästä unesta heräsin naapurin emännän ääneen meijän ulko-oven pielestä. Mä tietty pomppasin pystyyn ja kerkesin tajuumaan että se kävi ilmottamassa että sen islantilaisverisiset ori pollet oli karkuretkellä ja hakeneet meijän tammat omaan laumaasa ja tuo 6 hobusen lauma karautteli nyt pitkin Heinolantietä.
No siinä sitten naapurin hävittyä ovesta paimentamaan laumaa, mä aloin käskyttänmään lihaksiani toimimaan. Voin kertoo että perkeleitten jono ylsi ehkä sotkamoon asti, kun tajuan että siellä on kylmä ja vaatetta pitäs nyt saada päälle. Mutta kun ei mäne käskyä aivoista lihaksiin, niin ei vaan tapahu mitään järkevää.
Viimein kun sain pyöriteltyä villapaidan päälleni niin, ettei kaula juuttunut hihaan ja housuissa oli yksi jalka kummassakin lahkeessa, ja turkishaalarin vetoketju oli edessä, herää isäntä että mikäs tilanne nyt on päällänsä?. Mä toteen leipäpussi kainalossa että hevoset jossain naapurissa ja painelen pakkaseen käsiäni yhteen hakaten jotta ne myös sormien osalta muuttuisivat fuktionaalisiksi.
Onneksi pihassa oli isännän bensalla käyvä auto, diesel käyttöinen heräsi ilman esilämmitystä yhtä huonosti kun emäntäkin. Yksi riimu oli vielä edellisen hevoskuiskailun jäljiltä autossa joten sekin siitä kätevästi messiin, ja volvo viheltäen puhelimessa saatuja viimehetken sijainti koordinaatteja kohti.
Omat aidat olivat selkeesti kokeneet lamaantumista, mutta ne sai odottaa.
No naapuri oli tällävälin saanut lauman ajettua omalle tontilleen ja saarrettua innokkaimmat oriit tallin seinien sisäpuolelle. Sitten alko se kikkailu kuinka muutama neitopuoleinen isikka ja meijän itsetietoiset tammat saadaan erotettua niin ettei mun tarvitse lisätä omaa laumaani muutamalla päällä.
Voin kertoa että sinne sotkamon sivukylienkin teille saatto muutama perkeles ulottua, kun mä koitin niillä muutaman pakastetun nakin omaavilla rautakangillani näpertää riimuja, ihan pikkasen vähemmän paikallaa seisomishalusten elikoiden päähän. Kun kadella mun laumasta oli riimut, oli naapuri saanu omat tammuskansa toisen aidan taa ja korjailtua aitoja niin että saatettiin lähtee ujuttamaan mun laumaa takaisin kotiin. Mä päätin että taluttamalla mennään ja auton haen sitten myöhemmin, koska henkilöuauton sivuikkuna on niinpaljon alempana kuin pakun että siitä "käsihevosen" piteleminen saattaisi johtaa esim. volvoa ohjastavan hevosen pitelemiseen.
Lauma lähti kivasti käpsimään siinä mun rinnalla, kunnes Agatha riimuton jäsen hokas, että hei kaverit jäi, ja villivarsan lailla singahti takaisin issikoiden pihaan. Tässä vaiheessa mun tuntoaistini alkoi olla sen verran hereillä että pystyin muutakin kuin pajapölkyn painolla ohjailemaan kahta muuta ja sain ne pidettyä käsissäni kunnes naapuri ajoi Agathan takaisin omiensa pariin ja matka kotiin jatkui.
Naapuri edellä autolla hätvilkut päällä. Perään asettui vanhempi mies omalla autollaan ja sanoi että hänellä ei oo kiire, voi olla saattomiehenä täällä takana. KIITOS.
Mutta Jälleen kerran sai ihmetellä tuota ihmisten kyvyttömyyttä hiljentää, A) auton hätävilkkkuineen ja B) hevoslauman tiellä nähdessään. Ainoa joka pysähtyi oli vastaantuleva tukkirekka, jonka kuski ilmoitti omistavasnsa ravihevosia.
Ja vaikka toi mun eläimistö ei juuri mitään kavahdakkaan niin ei se niiden otsassa lue. Ja pakoeläin on aina jonkinasteisten primitiivien sokaisema. Ihmisten sokeutta sen sijaan en todellakaan ymmärrä.
Sitä kummasti siinä eskimo varustuksessa alkaa "sulavesi" virtaamaan, kun reipasta kävelyvauhtia hoipakoi 3km. Kotiportilla mä olin jo saavuttanu lähes täyden roppani tunnon ja toimintakyvyn ja armas isäntäni oli jo vastassa, ja oli aidat pystytelly ja saatiin hevosen turjakkeet omille mestoilleen. Auto kotiin ja elvyttämään energiavajavaista ihmiskehoa. Isännän "viadolorosa" oli sen päivän osalta seuraavaksi käsittelyssä, kun yksi hampaistaan oli tullut sellaisen elinkaaren päähän että piti poistaa leikkaamalla.
Olihan se vähän julmaa jättää armas sitten pää "jäädytettynä" kaitsemaan rakkauden tuotoksia ja muutakin laumaa, kun läksin auttamaan toista laumaa koirineen tasapainon tielle.
Hieno mies se on, Tommi, kaiken se kestää, vaikka varmasti ymmärrystä koetellaan.
Että semmonen toiminta torstai meillä, niin on tv:n tarjonta lällärikamaa tämän rinnalla.
No siinä sitten naapurin hävittyä ovesta paimentamaan laumaa, mä aloin käskyttänmään lihaksiani toimimaan. Voin kertoo että perkeleitten jono ylsi ehkä sotkamoon asti, kun tajuan että siellä on kylmä ja vaatetta pitäs nyt saada päälle. Mutta kun ei mäne käskyä aivoista lihaksiin, niin ei vaan tapahu mitään järkevää.
Viimein kun sain pyöriteltyä villapaidan päälleni niin, ettei kaula juuttunut hihaan ja housuissa oli yksi jalka kummassakin lahkeessa, ja turkishaalarin vetoketju oli edessä, herää isäntä että mikäs tilanne nyt on päällänsä?. Mä toteen leipäpussi kainalossa että hevoset jossain naapurissa ja painelen pakkaseen käsiäni yhteen hakaten jotta ne myös sormien osalta muuttuisivat fuktionaalisiksi.
Onneksi pihassa oli isännän bensalla käyvä auto, diesel käyttöinen heräsi ilman esilämmitystä yhtä huonosti kun emäntäkin. Yksi riimu oli vielä edellisen hevoskuiskailun jäljiltä autossa joten sekin siitä kätevästi messiin, ja volvo viheltäen puhelimessa saatuja viimehetken sijainti koordinaatteja kohti.
Omat aidat olivat selkeesti kokeneet lamaantumista, mutta ne sai odottaa.
No naapuri oli tällävälin saanut lauman ajettua omalle tontilleen ja saarrettua innokkaimmat oriit tallin seinien sisäpuolelle. Sitten alko se kikkailu kuinka muutama neitopuoleinen isikka ja meijän itsetietoiset tammat saadaan erotettua niin ettei mun tarvitse lisätä omaa laumaani muutamalla päällä.
Voin kertoa että sinne sotkamon sivukylienkin teille saatto muutama perkeles ulottua, kun mä koitin niillä muutaman pakastetun nakin omaavilla rautakangillani näpertää riimuja, ihan pikkasen vähemmän paikallaa seisomishalusten elikoiden päähän. Kun kadella mun laumasta oli riimut, oli naapuri saanu omat tammuskansa toisen aidan taa ja korjailtua aitoja niin että saatettiin lähtee ujuttamaan mun laumaa takaisin kotiin. Mä päätin että taluttamalla mennään ja auton haen sitten myöhemmin, koska henkilöuauton sivuikkuna on niinpaljon alempana kuin pakun että siitä "käsihevosen" piteleminen saattaisi johtaa esim. volvoa ohjastavan hevosen pitelemiseen.
Lauma lähti kivasti käpsimään siinä mun rinnalla, kunnes Agatha riimuton jäsen hokas, että hei kaverit jäi, ja villivarsan lailla singahti takaisin issikoiden pihaan. Tässä vaiheessa mun tuntoaistini alkoi olla sen verran hereillä että pystyin muutakin kuin pajapölkyn painolla ohjailemaan kahta muuta ja sain ne pidettyä käsissäni kunnes naapuri ajoi Agathan takaisin omiensa pariin ja matka kotiin jatkui.
Naapuri edellä autolla hätvilkut päällä. Perään asettui vanhempi mies omalla autollaan ja sanoi että hänellä ei oo kiire, voi olla saattomiehenä täällä takana. KIITOS.
Mutta Jälleen kerran sai ihmetellä tuota ihmisten kyvyttömyyttä hiljentää, A) auton hätävilkkkuineen ja B) hevoslauman tiellä nähdessään. Ainoa joka pysähtyi oli vastaantuleva tukkirekka, jonka kuski ilmoitti omistavasnsa ravihevosia.
Ja vaikka toi mun eläimistö ei juuri mitään kavahdakkaan niin ei se niiden otsassa lue. Ja pakoeläin on aina jonkinasteisten primitiivien sokaisema. Ihmisten sokeutta sen sijaan en todellakaan ymmärrä.
Sitä kummasti siinä eskimo varustuksessa alkaa "sulavesi" virtaamaan, kun reipasta kävelyvauhtia hoipakoi 3km. Kotiportilla mä olin jo saavuttanu lähes täyden roppani tunnon ja toimintakyvyn ja armas isäntäni oli jo vastassa, ja oli aidat pystytelly ja saatiin hevosen turjakkeet omille mestoilleen. Auto kotiin ja elvyttämään energiavajavaista ihmiskehoa. Isännän "viadolorosa" oli sen päivän osalta seuraavaksi käsittelyssä, kun yksi hampaistaan oli tullut sellaisen elinkaaren päähän että piti poistaa leikkaamalla.
Olihan se vähän julmaa jättää armas sitten pää "jäädytettynä" kaitsemaan rakkauden tuotoksia ja muutakin laumaa, kun läksin auttamaan toista laumaa koirineen tasapainon tielle.
Hieno mies se on, Tommi, kaiken se kestää, vaikka varmasti ymmärrystä koetellaan.
Että semmonen toiminta torstai meillä, niin on tv:n tarjonta lällärikamaa tämän rinnalla.
Onneksi torppa on lämmin, vaikka sähköyhtiö siitä taas kiittää ja puita saa uuneihin lappaa.
Tänään on mulla ollu sitten semmonen tyhjentävä päivä.
Mä oon tyhjentäny astianpesukonetta, pyykinpesukonetta, pottaa, kissavessaa, imuria, tuhkia hellasta, jne.. Mitä sitä nyt tämmönen maalaistalon perheenäiti tyhjentää.
;-)
Laura oli kokeillu kuinka pesukone laitetaan päälle, 60min. huuhteluohjelmaa oli juuri alkamassa kun tämän osaamisreaktion huomasin.
Hän on oppinut myöskin uuden lausahduksen jota käsiviittomilla tehostaen on toistanut, (toim. huom. lukijakunnan ymmärrystä helpottaakseni 2,5v:n salaus kielestä käännetty) "Äiti ja isi keskustelee". Eli tänään olen myöskin saattanut purkaa maailmaa pikkuisen erivinkkelistä katsomastani kulmasta syntyneitä tuntojani armaan mieheni kanssa.
Että pitäkäämme maailman syrjästä kiinni armaat kanssakulkijat, pyörii se kumminkin.
:-)
Tänään on mulla ollu sitten semmonen tyhjentävä päivä.
Mä oon tyhjentäny astianpesukonetta, pyykinpesukonetta, pottaa, kissavessaa, imuria, tuhkia hellasta, jne.. Mitä sitä nyt tämmönen maalaistalon perheenäiti tyhjentää.
;-)Laura oli kokeillu kuinka pesukone laitetaan päälle, 60min. huuhteluohjelmaa oli juuri alkamassa kun tämän osaamisreaktion huomasin.
Hän on oppinut myöskin uuden lausahduksen jota käsiviittomilla tehostaen on toistanut, (toim. huom. lukijakunnan ymmärrystä helpottaakseni 2,5v:n salaus kielestä käännetty) "Äiti ja isi keskustelee". Eli tänään olen myöskin saattanut purkaa maailmaa pikkuisen erivinkkelistä katsomastani kulmasta syntyneitä tuntojani armaan mieheni kanssa.
Että pitäkäämme maailman syrjästä kiinni armaat kanssakulkijat, pyörii se kumminkin.
:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti