Täyden elämän emäntä

Tuhkaa tukassa
nokea nenässä
mekon helmassa olkea.

Toinen sukka astuttu on kissanpissaan
toisessa tikku pistää.

Villapaidan hihaan kiinnittynyt on takiainen,
kengänpohjaan, no paska koiramainen.

Kun se kaivaa taskustansa kännykkää,
ensin esiin tulee naula, nippuside, pätkä aitalankaa
ja kourallinen heinää.

Rinsikoiden täytteenä ei silikoonit pingota,
sieltä varisee puunpörtöä ja pehkua.

Takusta tukan pistää esiin timotei,
ja ihme ole ei, jos olalta hämähäkki huutaa hei!

Sen tuoksu imitoi ei chanel vitosta,
niin on ödöörinä useimmiten sekoitus savua, pihkaa ja hevosta.

Sen dekolteeltä ei dimangit kimmellä,
mutta havaitsee heti heikomallakin näollä,
että sillä on ainakin mustavalkoinen kissa.

Kämmenillä sen vois korvata keskikarheeta hiekkapaperia,
uurteista noista ei kestorusketukset perushuuhtelussa irtoa.

Sitä ei nukka paidan ahdista,
villakangastakkiin pukeutuessaan se nauraa,
siihen tarttunutta koirankarvaa miljoonaa.

Se osaa kyllä etiketit,
kuinka syödään viiden haarukan illallissetit,
lutasliina polvella muistaa
ettei tippaa nenän iltapuvun hihaan sovi kuivattaa.

Se osaa kauluspaidan silittää,
ja väriin konservatiivisen jakkupuvun sovittaa
jos joskus sattuis sellasta tarviimaan.
Lompsi ei se korkokengissä,
piereskele julkisesti juhlajengissä.
Mutta naurua se ei pidätä, eikä itkuansa piilota.

Se tahdo ei näyttää aralta hiireltä,
eikä puolipalaneelta hiileltä.
Siks tulisen tukkansa edes nätisti letittää,
täytteet saappaiden kotiin jättää,
lumetta luomeen silmän kirkastukseksi lähteisssään levittää.

Siksi voitko ymmärtää?,
Sen saapuminen seuroihin sun,
tahattomasti vähän yli on, ennemmin kuin alle lyödyn.
Se tulee aina heti kun, täysi ylikin aika on,
ja optimistisen elämänsä pauloista ennättää.
Ja takaa sen,
ettei elämässä sun
mikään ulkoinen, saa sitä nyrpistämään.

Se emäntä on täyden elämän,
sillä paljonkin on sanottavaa.
Mutta huolet sen on toisenlaiset, ei se sua halua niillä kuormittaa.
Se kuunteleekin kyllä, vaikka suunsa osaa tauotta tarinaa tuottaa.
Sydämes jos purat sille, ne asiat ei koskaan lähde leviämään.

Se napille juuri irronneelle, saa sutkin ehkä nauramaan
ja oodia elämälle vähemmän pikkutarkalle,
ainakin mielesssäs laulamaan.
Se on ihminen täydellä sydämellä,
valmis sinut itsenäsi kohtaamaan.

Kuinka sinä hänet tunnetkaan?

(c) Riimikati